Tasa-arvolain virallinen nimi on laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta.
Lain tarkoitus on estää kaikenlainen syrjintä, joka johtuu sukupuolesta.
Lain tarkoitus on myös edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja parantaa erityisesti naisten asemaa työelämässä.
Laki kieltää syrjinnän seuraavilla perusteilla:
Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa henkilön tunnetta omasta sukupuolestaan. Tunne omasta sukupuolesta voi olla eri kuin se sukupuoli, joka näkyy kehossa.
Henkilöllä voi olla esimerkiksi miehen keho, mutta hän tuntee, että hän on sukupuoleltaan nainen.
Sukupuolen ilmaisu tarkoittaa, että näyttää oman sukupuolensa esimerkiksi vaatteilla tai käytöksellä.
Tasa-arvolaki kieltää myös seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän.
Ketään ei saa myöskään syrjiä läheisen henkilön vuoksi, eikä ketään saa vaatia syrjimään toista. Jos henkilö ilmoittaa syrjinnästä, hänen asemaansa ei saa tämän takia heikentää.
Tasa-arvolaki koskee kaikkea toimintaa yhteiskunnassa. Laki ei kuitenkaan koske yksityiselämää eikä uskonnon harjoittamista.
Tasa-arvolaki kieltää syrjinnän, jonka peruste on henkilön sukupuoli. Lisäksi laki määrää edistämään tasa-arvoa.
Tämä vaatimus edistää tasa-arvoa koskee viranomaisia, koulutuksen järjestäjiä ja työnantajia. Viranomaisen pitää huolehtia siitä, että tasa-arvo toteutuu kaikessa sen toiminnassa.
Tasa-arvoa edistetään myös kiintiöillä. Silloin esimerkiksi työryhmässä pitää olla mukana sekä miehiä että naisia.
Tasa-arvolaissa säädetään myös siitä, miten lakia valvotaan. Lain noudattamista valvovat tasa-arvovaltuutettu sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta.
Tasa-arvovaltuutettu antaa ohjeita lain soveltamiseen, kuten syrjinnän kieltoihin ja tasa-arvosuunnitteluun.
Lautakunta voi kieltää syrjinnän sakon uhalla. Se voi myös määrätä koulutuksen järjestäjän tai työnantajan huolehtimaan siitä, että niillä on tasa-arvosuunnitelma.
Jos asia ei muuten ratkea, syrjintää epäilevä voi viedä asian käräjäoikeuteen.
