Palkkaerot ja palkkasyrjintä

Naisten ja miesten väliset palkkaerot ovat merkittävä ja pitkäkestoinen tasa-arvo-ongelma. Sukupuolten välinen ansioiden ero koko työmarkkinoilla oli vuonna 2017 noin 16 prosenttia. Naisten ansiot olivat miesten ansiosta keskimäärin 83,9 prosenttia. (Lähde: Tilastokeskus, Ansiotasoindeksi 2017). Sukupuolten välinen ansioiden ero vaihtelee kuitenkin työmarkkinasektoreittain (valtiolla, kunnilla ja yksityisellä sektorilla) ja se vaihtelee myös ammateittain.  

Keskimääräiset palkkaerot työmarkkinoilla tai jollain ammattialalla eivät ole sama asia kuin tasa-arvolaissa tarkoitettu palkkasyrjintä. 

Tasa-arvolaissa kielletään sukupuoleen perustuva palkkasyrjintä 

Tasa-arvolaissa kielletään sukupuoleen perustuva syrjintä palkkauksessa. (tasa-arvolain 8 § 1 momentti 2 kohta ja 3 kohta). Tasa-arvolain kiellot koskevat pääsääntöisesti palkkaeroja saman työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden välillä. 

• Syrjintää on palkkaehtojen soveltaminen siten, että työntekijä tai työntekijät joutuvat sukupuolen perusteella epäedullisempaan asemaan kuin yksi tai useampi muu työnantajan palveluksessa oleva työntekijä, joka tekee samaa tai samanarvoista työtä, ellei menettelylle ole olemassa hyväksyttävää syytä.
• Syrjinnästä voi olla kysymys myös silloin, jos henkilö joutuu palkkauksessa epäedulliseen asemaan raskauden, synnytyksen tai muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella. Työntekijää ei saa syrjiä palkkauksessa myöskään hänen sukupuoli-identiteettinsä tai sukupuolen ilmaisunsa perusteella.

Näillä sivuilla kerrotaan, milloin tasa-arvolain palkkasyrjinnän kiellot tulevat sovellettaviksi ja käsitellään palkkasyrjinnän kieltoon liittyviä keskeisiä käsitteitä.

Palkkasyrjintää koskevat lausunnot

Lisää lausuntoja