Sukupuolten tasa-arvon edistämisen lisäksi viranomaisen tulee ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Tämä on muun muassa otettava huomioon tasa-arvolain velvoittamia suunnitelmia laadittaessa ja tasa-arvoa edistävistä toimenpiteistä päätettäessä.
Velvoite ennaltaehkäistä syrjintää koskee esimerkiksi kuntien ja hyvinvointialueiden järjestämiä palveluja, kuten sosiaali- ja terveyspalveluja tai liikuntapalveluja. Syrjinnän ennaltaehkäisemiseksi palvelut tulee järjestää niin, että sukupuolivähemmistöön kuuluvien tarpeet ja oikeudet on otettu huomioon.
Jokaisen viranomaisessa työskentelevän on hyvä tuntea perusasiat sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kokemasta syrjinnästä. Näin varmistetaan, että viranomainen osaa puuttua syrjintään ja ennaltaehkäistä sitä myös käytännössä kaikessa toiminnassaan.
Mitä sukupuoli-identiteetillä tai sukupuolen ilmaisulla tarkoitetaan?
Juridinen eli väestörekisteriin merkitty sukupuoli on julkinen tieto. Sukupuolivähemmistöön kuuluminen on sen sijaan yksityisyyden piiriin kuuluva asia, eikä henkilön sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu tule aina esiin viranomaistoiminnassa, työpaikalla tai oppilaitoksessa.
Sukupuolivähemmistöön kuuluvien identiteettiä tulee kunnioittaa. Tasa-arvon edistäminen ei edellytä eikä tarkoita sitä, että ryhdyttäisiin selvittämään henkilön sukupuoli-identiteettiä tai sukupuolen ilmaisua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aloitteen kertoa sukupuoli-identiteetistä täytyy tulla henkilöltä itseltään, eikä viranomainen voi tietoa edellyttää.
Tilanteessa, jossa viranomainen toiminnassaan tai työnantajana katsoisi tarpeelliseksi ja perustelluksi kysyä henkilön sukupuoli-identiteettiä esimerkiksi lomakkeella, on varmistettava anonymiteetti eli se, ettei tietoa sukupuoli-identiteetistä voi yhdistää muihin henkilötietoihin. Tämä on tärkeää sen turvaamiseksi, ettei henkilöä altistettaisi syrjinnälle. Tiedonkeruun tarve voisi olla perusteltavissa esimerkiksi silloin, kun päätetään positiivisista erityistoimista tai erityiskohtelusta, joilla pyritään edistämään tosiasiallista tasa-arvoa.
