EU-lainsäädäntö

Tasa-arvodirektiivit, jotka sitovat Suomea Euroopan unionin jäsenenä

  • Neuvoston direktiivi 79/7/ETY miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä
  • Neuvoston direktiivi 92/85/ETY toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä
  • Neuvoston direktiivi 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palveluiden saatavuuden tarjonnan alalla
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (uudelleenlaadittu toisinto)
  • Neuvoston direktiivi 2010/18/EU Businesseuropen, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/41/EU miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin sekä neuvoston direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1158 vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja neuvoston direktiivin 2010/18/EU kumoamisesta.

EU-direktiivi vahvistaa valtuutetun itsenäisyyttä

Tasa-arvovaltuutetun mahdollisuus puolustaa syrjinnän uhria vahvistui, kun EU:ssa kesäkuussa 2024 tuli voimaan tasa-arvoelinten asemaa vahvistava direktiivi (EU 2024/1500). Suomea sitova direktiivi edellyttää, että tasa-arvovaltuutella on riittävät toimivaltuudet ja resurssit puuttua syrjintään.

Direktiivi korostaa valtuutetun itsenäistä ja riippumatonta asemaa myös siinä, miten valtuutettu toimii ja miten se päättää resurssiensa käytöstä.

Direktiivi edellyttää muutoksia myös Suomen lainsäädäntöön. Tasa-arvovaltuutetulla ei vielä ole selkeää oikeutta puuttua sellaiseen moniperustaiseen syrjintään, jossa sukupuolen lisäksi myös jokin toinen syrjintäperuste (kuten esimerkiksi ikä, etninen alkuperä tai uskonto) on ollut syynä henkilön syrjivään kohteluun. Direktiivi edellyttää kuitenkin tehokasta puuttumista tällaiseen intersektionaaliseen syrjintään.

Direktiivi myös edellyttää, että tasa-arvoelimellä on oikeus tulla kuulluksi tuomioistuimessa syrjintäasiaa käsiteltäessä. Suomessa yhdenvertaisuuslaki velvoittaa tuomioistuimia varaamaan
yhdenvertaisuusvaltuutetulle tilaisuuden esittää huomioita oikeuden käsiteltävänä olevassa syrjintätapauksessa. Samaa velvoitetta ei ole tasa-arvolaissa, joten tasa-arvovaltuutettua ei vielä kuulla tuomioistuimessa direktiivin edellyttämällä tavalla. 

Tasa-arvolain 1 §:n mukaan tasa-arvovaltuutettu on toiminnassaan itsenäinen ja riippumaton. Direktiivi korostaa, että tasa-arvotoimijoiden on oltava kaikilta osin itsenäisiä esimerkiksi silloin, kun ne päättävät resurssiensa käytöstä. Oikeusministeriön asettamassa selvityshankkeessa on todettu, että nykyinen valtionhallinnon tulosohjaus, jota sovelletaan myös tasa-arvovaltuutettuun muodostaa ilmeisen uhan valtuutettujen itsenäisyydelle (Oikeusministeriön julkaisuja 2019:11, s. 88).

Direktiivi myös edellyttää, että tasa-arvoelimillä on riittävät resurssit tarjota tukeaan syrjinnän uhreille ja hoitaa muita tehtäviään. Direktiivissä todetaan, että resurssien on mahdollistettava tehtävien tehokas hoitaminen, mikäli tasa-arvoelimille annetaan uusia tehtäviä. 

Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi lainsäädäntöään kesäkuuhun 2026 mennessä. Tasaarvovaltuutettu on huolissaan siitä, ettei tätä lainvalmistelutyötä ole vielä Suomessa aloitettu.

Yhteenveto direktiivin 2024/1500 vaikutuksista (suomeksi, pdf): Tietoa tasa-arvoelimiä koskevista normeista annetuista uusista EU:n direktiiveistä – Tasa-arvoelimiä koskevista normeista laaditusta oikeustapaustiivistelmästä johdetut keskeiset periaatteet