Hyväksyttävät syyt palkkaeroille
Vaikka työnantaja kohtelisi työntekijäänsä palkkauksessa sukupuolen perusteella epäedullisemmin kuin toista samassa tai samanarvoisessa työssä olevaa työntekijäänsä, menettely ei välttämättä merkitse syrjintää. Työnantajan ei katsota rikkoneen syrjintäkieltoa, jos tämä voi osoittaa palkkaeroille hyväksyttävän syyn.
Arvioinnissa oleellista on, onko syy asiallisen sisältönsä puolesta hyväksyttävä. Pelkästään se seikka, että työnantajan menettely perustuu työ- tai virkaehtosopimukseen tai hallinnolliseen määräykseen, ei tee siitä hyväksyttävää.
Ollakseen hyväksyttävä, menettelyllä tulee olla hyväksyttävä tavoite ja keinojen tulee olla tavoitteen kannalta aiheellisia ja tarpeellisia. Hyväksyttävänä pidettävä peruste saattaa selittää palkkaerot kokonaan tai osittain.
Seuraavassa kuvataan eräitä syitä, joilla palkkaeroja usein perustellaan.
Työkokemus, joka auttaa työntekijää selviytymään paremmin työtehtävistään, voi olla hyväksyttävä syy palkkaeroille. Palvelusajan pituutta voidaan pääsääntöisesti käyttää palkkausperusteena ilman, että työnantajan tarvitsee tätä erikseen perustella. Perustelut vaaditaan kuitenkin silloin, jos työntekijä riitauttaa asian ja hän tuo esiin seikkoja, jotka antavat perustellun aiheen epäillä palvelusajan pituuden merkitystä työstä suoriutumiselle. (Ks. EUT, asia Cadman C-17/05).
Koulutuksella voidaan palkkaeroja perustella, jos paremmin palkatun työntekijän koulutus edistää työtehtävistä suoriutumista tai työntekijän käytettävyys työnantajan palveluksessa on sen vuoksi laajempi kuin verrokin.
Eri tekijät, kuten koulutus ja työkokemus saattavat myös kompensoida toisiaan palkkaukseen vaikuttavina tekijöinä.
Eräässä tuomioistuimen ratkaisussa katsottiin, että työntekijän pitkäaikainen työkokemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet kompensoivat osittain sitä, että hänen koulutuksensa oli vähäisempää kuin paremmin palkatulla työntekijällä. Tästä syystä työnantajalla ei katsottu olleen hyväksyttävää syytä palkkaeroille kokonaisuudessaan vaan vain osalle eroista. (Turun hovioikeus, S 01/1471, ann. 28.2.2003).
Palkkaukseen sisältyy usein henkilökohtainen palkanosa, jonka suuruuteen vaikuttavat työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet ja työssä suoriutuminen. Nämä voivat olla hyväksyttäviä syitä palkkaeroille. Työnantajan tulee kuitenkin voida osoittaa, mitkä ovat olleet suoriutumisen arviointikriteerit ja se, että arvioinnin perusteena olevat suorituserot ovat olemassa. Arviointikriteerien itsessään tulee olla syrjimättömiä.
Työ- tai virkaehtosopimuksen määräykset eivät saa olla ristiriidassa tasa-arvolain vaatimusten kanssa. Toisinaan palkkasyrjintää epäilevä työntekijä tai työntekijät ja parempaa palkkaa saava verrokkihenkilö tai verrokkihenkilöt voivat kuulua eri työ- tai virkaehtosopimusten piiriin. Tasa-arvolain perusteluissa todetaan, että eri työehtosopimusten noudattamista ei sinänsä voida pitää perusteena sille, että saman työnantajan palveluksessa oleville maksettaisiin samasta tai samanarvoisesta työstä erisuuruista palkkaa (HE 19/2014).
Tasa-arvolain perustelujen mukaan palkkaerot voivat erityisestä syystä ajallisesti rajoitetun ajan johtua organisaatioiden yhdistämisestä, uuden palkkausjärjestelmän käyttöönotosta, tehtävien muuttumisesta ja palkkaan vaikuttavista markkinatekijöistä.
Ongelmat työvoiman saatavuudessa eli niin sanotut markkinatekijät voivat olla hyväksyttävä syy maksaa toiselle samanarvoista työtä tekevälle työntekijälle korkeampaa palkkaa kuin toiselle. Se, onko näin, tulee arvioida kussakin tapauksessa erikseen. Palkanlisän maksaminen tällä perusteella ei saa perustaa pelkästään yleisiin oletuksiin työvoiman saatavuudesta. Kussakin tapauksessa tulee erikseen selvittää, että menettelyn edellyttämät tosiseikat ovat olemassa. Työnantajan tulee mahdollisen oikeusriidan syntyessä pystyä näyttämään työvoiman saatavuusongelmat toteen.