Tasa-arvolakia sovelletaan yleisesti saatavilla oleviin asunnon myyntiä ja vuokrausta koskeviin palveluihin. Näin esimerkiksi vuokra-asuntojen välitys kuuluu yleisesti saatavana olevana palveluna tasa-arvolain soveltamisalan piiriin.
Kiinteistön- ja asunnonvälitysliikkeet ottavat usein vastaan toimeksiantoja, jotka sisältävät vuokranantajan asettamia ehtoja, joita tulevan vuokraajan on täytettävä. Tällaiset ehdot koskevat usein esimerkiksi vuokraajan elintapoja, siisteyttä, luotettavuutta tai sukupuolta.
Asunnonvälittäjä ei voi vapautua vastuustaan kielletystä sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä pelkästään vetoamalla siihen, että syrjivä menettely perustuu vuokranantajan asettamiin ehtoihin.
Omassa käytössä olevan asunnon vuokraus tai myynti jää kuitenkin tasa-arvolain soveltamisalan ulkopuolelle samalla tavalla kuin esimerkiksi alivuokraussuhde ja huoneiston jälleenvuokraus.
Sen sijaan ammattimaisesti ja elinkeinotoimintana harjoitettava asumispalvelujen tarjonta kuuluu lain soveltamisalaan, samoin kuin sijoitustarkoituksessa hankitun asunnon tarjoaminen yleisölle.
(TAS 270/2007; TAS 165/2008; TAS 39/2015)
Vuokralaisen valinta soluasuntoon
Asuntojen tarjoaminen yksinomaan tai pääasiallisesti toisen sukupuolen edustajille on sallittua, jos se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin. Peruste naisten ja miesten erilaiselle kohtelulle asuntoa vuokrattaessa voi esimerkiksi yhteisasumisessa olla niin sanotut häveliäisyyssyyt.
Asunnonvälittäjä voi esimerkiksi hakea vapaana olevaan soluasunnossa olevaan huoneeseen naispuolista vuokralaista, jos asunnossa on vain yksi kylpyhuone ja soluasunnon muut vuokralaiset ovat naisia.
(TAS 247/2013)
Tarjous kaksi naista yhden hinnalla asettaa miehet epäedullisempaan asemaan
Jatkuvasti voimassa oleva tarjous, jossa naisille tarjotaan esimerkiksi kaksi risteilyä yhden hinnalla, asettaa miehet epäedullisempaan asemaan sukupuolen perusteella.
Tavaroiden tai palveluiden tarjoaminen yksinomaan tai pääasiallisesti vain toisen sukupuolen edustajille on sallittua vain jos menettely on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin. Yrityksen taloudellisia etuja ei voida pitää tarkoitetun kaltaisena oikeutettuna tavoitteena.
Koska risteilyn ja siihen sisältyvän hinnanalennuksen tarjoaminen vain naisille asettaa miehet naisia epäedullisempaan asemaan sukupuolen perusteella, on tarjous tasa-arvolain vastainen.
(Dnro 42/39/03; TAS 137/2008)
Keskustelulinjojen sukupuoleen perustuva hinnoittelu on ristiriidassa tasa-arvolain kanssa.
Sukupuoli ei saa vaikuttaa maksullisten keskustelulinjojen hinnoitteluun. Usein keskustelulinjoille soittavat miehet maksavat palvelusta esimerkiksi kiinteän hinnan ja paikallispuhelun hinnan, kun taas numero, johon naiset voivat soittaa maksaa ainoastaan paikallispuhelun hinnan.
Maksullisia puhelinpalveluja ylläpitävät elinkeinoharjoittajat perustelevat sukupuoleen perustuvaa hinnoitteluaan usein sillä, että käytäntö on välttämätöntä naisten aktivoimiseksi käyttämään tarjottua palvelua.
Tällainen perustelu ei ole rinnastettavissa niihin tasa-arvolaissa mainittuihin tavoitteisiin, joiden vuoksi sukupuolten tasa-arvoisesta kohtelusta tehtävät poikkeamiset ovat sallittuja. Perustelu on ilmeisen kytköksissä elinkeinoharjoittajan liiketaloudellisiin etuihin, jotka eivät myöskään ole sellainen syy, jonka perusteella naisten tai miesten epäedullisempi kohtelu olisi sallittua.
Mikäli kuitenkin on osoitettavissa, että kysymys on kahdesta eri palvelumuodosta, siitäkin huolimatta, että niitä saatetaan mainostaa samassa ilmoituksessa, menettelyä ei voida pitää tasa-arvolain vastaisena.
(TAS 464/2007; TAS 385/2013)
Tasa-arvolaki mahdollistaa tietylle sukupuolelle suunnatut kuntosalit ja kuntosalivuorot.
Elinkeinoharjoittajan hinnoittelu ei saa perustua asiakkaan sukupuoleen. Elinkeinonharjoittaja voi valita tarjoamansa palvelun sisällön ja sen asiakaskunnan, jolle hän haluaa tiettyä tuotettaan tarjota, kunhan menettely ei loukkaa niin ikään perusoikeutena taattua ja tasa-arvolaissa täsmennettyä sukupuolisyrjinnän kieltoa.
Tasa-arvolaki ei estä erilaista kohtelua, jos tavaroiden tai palvelujen tarjoaminen yksinomaan tai pääasiallisesti toisen sukupuolen edustajille on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin.
Tasa-arvovaltuutettu on vakiintuneesti katsonut, että liikunta- ja kuntosalitoiminnassa voidaan vedota häveliäisyyssyihin sellaisena oikeutettuna tavoitteena, jonka perusteella miesten pääsyä liikunta- tai kuntosalille voidaan rajoittaa naisten vuoron aikana. Erilliset naistenvuorot ovat tähän tavoitteeseen nähden sopiva ja asianmukainen keino. Vastaavalla tavalla vain naisille suunnattu kuntosali tai naisille varattu alue yleisessä kuntosalissa ei ole ristiriidassa tasa-arvolain kanssa.
Myös kunnallisessa liikunta- ja kuntosalitoiminnassa voidaan vedota häveliäisyyssyihin sellaisena oikeutettuna tavoitteena, jonka perusteella miesten pääsyä kuntosalille voidaan rajoittaa naistenvuoron aikana. Vain naisille tarkoitettujen vuorojen ansiosta on onnistuttu madaltamaan monen naisen kynnystä aloittaa kuntosaliharjoittelu, jonka esteeksi he ovat kokeneet nimenomaan miesten kanssa yhteiset liikunta- tai kuntosalivuorot.
Häveliäisyyssyillä voidaan perustella yhtä lailla myös erillisten vain miehille varattujen kuntosalivuorojen järjestämistä.
Sen sijaan kuntosalin sukupuoleen perustuva hinnasto ei ole tasa-arvolain mukainen.
Toiselle sukupuolelle kohdistetut tarjoukset ovat tasa-arvolain mukaan mahdollisia ainoastaan, jos kyse on harvoin annettavasta huomionosoituksesta, jonka rahallinen arvo on suhteellisen pieni. Jatkuvasti voimassa oleva elinkeinonharjoittajan, yhdistyksen tai esimerkiksi urheiluseuran vain toiselle sukupuolelle tarjoama alennus tai etuus ei ole tasa-arvolain mukainen.
(Dnro 6/31/2003; TAS 380/2006; TAS 349/2007; TAS 95/2008; TAS 46/2013; TAS 55/2013; TAS 45/2014; TAS 29/2015)
Esite: Sukupuolten tasa-arvo parturi-kampaamoalan palveluissa, pdf (julkaistu v. 2018)
Parturien ja kampaamojen hinnoittelu ei saa perustua asiakkaan sukupuoleen
Tasa-arvolaki ei estä yrittäjää tarjoamasta vain parturi- tai kampaamopalveluja eikä hinnoittelemasta palvelujaan niiden vaatiman työmäärän ja laadun mukaan. Tasa-arvolaki ei myöskään edellytä yrittäjältä lisäkouluttautumista tai uusien työvälineiden hankintaa. Tasa-arvolaki edellyttää ainoastaan, että parturi- ja kampaamoyrittäjä tarjoaa palvelujaan kummallekin sukupuolelle ja että palvelun hinnoittelu perustuu asiakkaan hiuksiin kulloinkin tehtävään toimenpiteeseen, ei asiakkaan sukupuoleen.
Naisten hiuksille tehtävät toimenpiteet ovat yleensä ammatillisesti vaativampia. Aina näin ei kuitenkaan ole. Sen vuoksi hiusten muotoilun vaatimat keskimääräiset erot naisilla ja miehillä eivät oikeuta käyttämään sukupuoleen perustuvaa hinnoittelua.
Hyväksyttäviä hinnoitteluperusteita ovat esimerkiksi käytetty aika, työn ammatillinen vaativuus tai käytetyt aineet ja niiden määrä. Työhön käytetyn ajan tulisi hinnoitteluperusteena tarkoittaa työhön tosiasiallisesti kulunutta aikaa, ei erilaista keskimääräistä aikaa naisille ja miehille.
(Tasa-arvovaltuutetun tiedote 22.4.2010)
Myös nainen voi olla parturin asiakas
Tasa-arvovaltuutettua pyydettiin selvittämään, oliko eräs parturiliike toiminut tasa-arvolain mukaisesti kieltäytyessään palvelemasta naisasiakasta. Parturiliike oli perustellut palvelujen tarjoamista vain miehille yksityisyyteen ja häveliäisyyteen liittyvillä syillä.
Tasa-arvolaki ei kiellä erillisten parturi- ja kampaamopalveluiden tarjoamista. Hiusalan yrittäjä saa tarjota oman liikeideansa, ammattiosaamisensa ja käytettävissään olevien välineiden mukaista palvelua. Hiusalan yrittäjä saa siten tarjota esimerkiksi pelkästään parturipalveluja. Tasa-arvovaltuutettu totesi, että parturi- tai kampaamoyrittäjä ei voi kuitenkaan valita asiakkaitaan sukupuolen perusteella.
Tasa-arvovaltuutettu katsoi, että kyseisen parturiliikkeen esittämät yksityisyys- ja häveliäisyyssyihin liittyvät perustelut eivät soveltuneet hiusten hoitoon liittyviin palveluihin. Tasa-arvolaki edellyttää, että hiusalan yrittäjä tarjoaa palvelujaan sekä naisille että miehille. Näin ollen myös nainen voi olla parturin asiakas. Kieltäytyessään palvelemasta naisasiakasta parturiliike oli toiminut tasa-arvolain vastaisesti.
(TAS/259/2016)
Kauneushoitoalan palvelujen tarjoaminen sukupuolen perusteella
Yhdenvertaisen kohtelun periaate ei edellytä, että miehille ja naisille olisi aina tarjottava yhtäläiset edellytykset. Edellytyksenä on, että palveluja ei tarjota suotuisammalla tavalla toisen sukupuolen edustajille.
Vallitseva kulttuurinen käytäntö tai häveliäisyyssyyt voivat olla tasa-arvolain mukaan hyväksyttävä peruste erilaiselle kohtelulle.
Kauneushoitoalalla voidaan vedota oikeutettuna tavoitteena häveliäisyyssyihin. Tämän perusteella esimerkiksi alalla työskentelevältä naiselta ei voida edellyttää, että hän ilman omaa suostumustaan joutuu tekemään tiettyjä kauneudenhoitoon liittyviä toimenpiteitä, joiden suorittaminen edellyttää vastakkaista sukupuolta olevan henkilön intiimialueiden paljastamista.
Kauneushoitoalalla työskentelevä nainen voi siten kieltäytyä tekemästä miehille tiettyjä kauneudenhoitoon liittyviä toimenpiteitä, joka edellyttää vastakkaista sukupuolta olevan asiakkaan intiimialueiden paljastamista.
(TAS 316/2008; TAS 359/2013)
Ravintoloitsija voi syyllistyä tasa-arvolaissa kiellettyyn syrjintään palvellessaan nais- ja miesasiakkaita sukupuolen perusteella eri tavalla taikka eri ehdoin.
Ravintolan sisäänpääsy
Menettely, jossa miehiltä peritään sisäänpääsymaksu samanaikaisesti kun naiset pääsevät ravintolaan ilmaiseksi tai jossa kaksi naista pääsee ravintolaan yhden hinnalla, on tasa-arvolain vastainen, koska menettely asettaa miehet naisia epäedullisempaan asemaan sukupuolen perusteella.
Vastaavasti myös eri ikärajojen asettaminen naisille ja miehille sisäänpääsyn edellytyksenä on tasa-arvolain vastaista.
Laukkujen jättäminen vaatesäilytykseen
Ravintolalla on oikeus asiallisin perustein rajoittaa asiakkaiden laukkujen viemistä ravintolatiloihin esimerkiksi turvallisuus- tai järjestyksenpidollisista syistä. Rajoitusten tulee kuitenkin kohdistua naisiin ja miehiin tasa-arvoisella tavalla.
Näin ollen myös miesten tulee saada pitää mukanaan ravintolatiloissa vastaavan kokoiset laukut kuin mitä naisten osalta sallitaan. Naisia ja miehiä tulee kohdella samalla tavalla myös esimerkiksi laukkujen sisältöä tarkastettaessa.
(TAS 284/2008; TAS 8/2013; TAS 284/2013; TAS 23/2009; TAS 291/2013)
Sukupuoli ei saa vaikuttaa kuluttajille myönnettävien vakuutusten hintoihin.
Euroopan unionin tuomioistuin antoi asiaa koskevan ennakkopäätöksen maaliskuussa 2011. Päätöksessä todetaan, että kuluttajille myönnettävien vakuutusten sukupuoleen perustuvan hinnoittelun on loputtava 21. joulukuuta 2012 mennessä.
Miesten ja naisten yhdenvertaista kohtelua tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla koskeva direktiivi antoi Euroopan unionin jäsenvaltioille mahdollisuuden poiketa direktiivistä vakuutusten hinnoittelussa. Ehtona kuitenkin oli, että vakuutusmaksujen pohjana olevat vakuutusmatemaattiset tiedot ja tilastot olivat luotettavia, säännöllisesti ajantasaistettuja ja yleisesti saatavilla. Suomi hyödynsi tätä mahdollisuutta.
Tasa-arvovaltuutettu katsoi jo kyseistä direktiiviä valmisteltaessa, että sukupuolta ei tulisi lainkaan käyttää laskentatekijänä ja että vakuutusten hinnoittelun tulisi olla sama miehille ja naisille.
Suomessa on edelleen ennen 21. joulukuuta 2012 myönnetyissä vakuutuksissa sallittua käyttää sukupuolta vakuutusmatemaattisena laskentatekijänä. Tämän päivämäärän jälkeen kuluttajille myönnetyissä vakuutuksissa sukupuolta ei saa enää käyttää vakuutusmaksujen tai vakuutuksesta saatavien etuuksien laskennassa eikä tehdä sukupuoleen perustuvia eroja maksuissa tai etuuksissa.
(Tasa-arvovaltuutetun tiedote 8.6.2011)
Äitienpäivä-, isänpäivä- ja naistenpäivätarjoukset ovat mahdollisia.
Tasa-arvolain tarkoituksena ei ole estää kaikkea naisten ja miesten erilaista kohtelua, vaan ainoastaan selkeästi epäoikeudenmukainen erilainen kohtelu. Tasa-arvolain uudistuksen yhteydessä vuonna 2008 eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoi, että esimerkiksi äitienpäivä-, isänpäivä- tai naistenpäivätarjoukset ovat edelleen mahdollisia, jos kyse on harvoin annettavasta huomionosoituksesta, jonka rahallinen arvo on vähäinen.
Kun otetaan huomioon asiayhteys ja menettelyn hyväksyttävä tavoite, erilainen kohtelu ei näissä tilanteissa ole sellaista, että sitä olisi pidettävä toista sukupuolta syrjivänä.
(TAS 150/2010; TAS 81/2013; TAS 96/2013)
