Raskaana olevan työntekijän määräaikaisuuden päättyminen raskauden tultua ilmi tai perhevapaan alkuun on yksi yleisempiä tasa-arvovaltuutetulle tulevien yhteydenottojen syitä ja tapauksia, joissa valtuutettu on todennut työnantajien rikkoneen syrjinnän kieltoa. On oletettavaa, että nämä tasa-arvovaltuutetun tietoon tulleet tapaukset ovat vain jäävuoren ehdoton huippu.
Tasa-arvolaki kieltää työnantajaa menettelemästä siten, että se raskaana olevan tai perhevapaaoikeuttaan käyttävän määräaikaisen työntekijän työ- tai virkasuhteen kestosta tai jatkumisesta päättäessään toimii siten, että työntekijä joutuu näiden perusteella epäedulliseen asemaan. Tämä lainsäännös ja sen nojalla kehittynyt oikeuskäytäntö ei ole kuitenkaan aina työntekijöiden tai työnantajien tiedossa.
Tasa-arvolain mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja:
2) työhön ottaessaan, tehtävään tai koulutukseen valitessaan tai palvelussuhteen kestosta tai jatkumisesta taikka palkka- tai muista palvelussuhteen ehdoista päättäessään menettelee siten, että henkilö joutuu raskauden, synnytyksen tai muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella epäedulliseen asemaan (tasa-arvolaki 8§ 1 mom. 2-kohta).
Työntekijää ei näin saa asettaa raskauden tai perhevapaiden vuoksi huonompaan asemaan kuin missä hän olisi ollut ilman raskautta tai perhevapaan pitämistä, vaan häntä tulee kohdella samalla tavoin kuin häntä kohdeltaisiin, jos hän ei olisi raskaana. Raskaana olevan työntekijän syrjinnän kielto perustuu Euroopan unionin oikeuskäytäntöön, jonka mukaan määräaikaisuuden jättäminen perusteetta on välitöntä sukupuolisyrjintää (mm. C-438/99 Melgar, 47 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta).
