Lausunto eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetun lain muuttamisesta (HE 123/2021 vp) (TAS 481/2021, annettu 6.10.2021)
Tasa-arvovaltuutettu pitää erittäin tärkeänä, että naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävä perustetaan. Naiserityisyys ja sukupuolisensitiivisyys on välttämätöntä väkivallan seurannassa ja väkivallan vastaisten toimien arvioinnissa. Väkivallan sukupuolistuneisuuden tunnistaminen on tärkeää ymmärtää, sillä näin onnistutaan paremmin torjumaan väkivaltaa ja suojelemaan uhreja. Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä, että naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävä on itsenäisellä ja riippumattomalla viranomaisella.
Raportoijan tehtävässä on keskeistä toiminnan pohjautuminen tietoon. Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan uhrien tuen, palveluihin pääsyn ja tekijöiden rikosvastuun toteutumisen arvioiminen edellyttää yleensä viranomaistoimien arvioimista. Monet perheväkivaltaan ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät viranomaisasiakirjat terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa, poliisissa, syyttäjällä ja tuomioistuimissa sisältävät salassa pidettäviä tietoja. Jos raportoijalla ei ole tiedonsaantioikeutta tällaisiin salassa pidettäviin asiakirjoihin, ei raportoija pysty tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan hoitamaan tehtäväänsä tavoitteen mukaisesti. Tasa-arvovaltuutettu pitää tarpeellisena, että raportoijalla on oikeus saada tietoa salassapitosäännösten estämättä.
Tasa-arvovaltuutettu korostaa raportoijan tehtävän ihmisoikeusperusteisuutta. Suomelta edellytetään toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi muun muassa YK:n yleissopimuksessa kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamiseksi (CEDAW-sopimus) sekä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus). Suomi on saanut toistuvasti huomautuksia naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvien toimien puutteista kansainvälisiltä ihmisoikeuselimiltä.
Tasa-arvovaltuutettu haluaa muistuttaa, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvissä ihmisoikeussopimuksissa on erilaisia velvoitteita ja niiden soveltamisalat ja valvontamekanismit poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi yksilövalitus ei ole mahdollista Istanbulin sopimuksessa toisin kuin esimerkiksi CEDAW-sopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.
Tasa-arvovaltuutettu pitää ehdotetussa säännöksessä nimenomaisesti mainittua Istanbulin sopimusta merkittävänä Suomea velvoittavana ihmisoikeussopimuksena. On kuitenkin tärkeää, että raportoijan tehtävässä Suomen ihmisoikeusvelvoitteet naisiin kohdistuvan väkivallan osalta huomioidaan kokonaisuutena.
Istanbulin sopimuksen ohella raportoijan tehtäviin kuuluisi luontevasti muun muassa aihetta koskevien kansainvälisten ihmisoikeusvalitusten seuraaminen sekä sen arvioiminen, mihin toimiin Suomi on mahdollisten todettujen ihmisoikeusloukkausten johdosta ryhtynyt.
11.10.2021
