Nuorilta kysytään paljon kysymyksiä.
Mikä sinusta tulee isona?
Mihin aiot hakea opiskelemaan?
Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?

Kysymykset ovat yleensä hyväntahtoisia. Niiden taustalla on kiinnostusta, välittämistä ja joskus myös ylpeyttä. Silti niihin liittyy joskus myös jotakin muuta: aikuisten kiire saada vastauksia.

Muistan tämän omasta nuoruudestani.
Eräs minulle hyvin läheinen ja tärkeä aikuinen toivoi vuosien ajan, että minusta tulisi lastenlääkäri. Hän puhui siitä usein. Ajatus oli varmasti hyväntahtoinen. Lastenlääkäri oli hänen silmissään hieno ammatti ja hyvä tulevaisuus.

Minusta ei tullut lastenlääkäriä. Sen voimme tänään helposti todeta.

Tiesin oikeastaan aina, ettei se ollut minun tieni. Silti en pitkään aikaan tiennyt, mikä oma tieni olisi. Se oli välillä turhauttavaa myös minulle itselleni. Muistan kuitenkin ajatelleeni, että vielä turhauttavampaa oli se, kuinka moni muu tuntui olevan varma siitä, mitä minun pitäisi tehdä ja millainen minun pitäisi olla.

Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että juuri tätä nuoruus usein on. Etsimistä. Keskeneräisyyttä. Epävarmuutta. Joskus myös erehtymistä.
Nuoruuden tehtävä ei ole tietää valmiiksi, kuka on.
Nuoruuden tehtävä on saada kasvaa.
Tämä koskee kaikkia nuoria. Se koskee etenkin sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nuoria.

Moni heistä joutuu pohtimaan asioita, joita enemmistöön kuuluva nuori ei välttämättä koskaan joudu miettimään. Uskallanko kertoa itsestäni? Hyväksytäänkö minut? Voinko olla oma itseni koulussa, somessa, harrastuksessa tai kotona?

Urasuunnitelmien sijaan kysymykset koskevat heidän minuutensa ydintä. Osa kohtaa syrjintää, kiusaamista tai ulkopuolisuuden kokemuksia juuri silloin, kun eniten tarvitsisi turvaa, erityisesti turvallisia aikuisia, ympärilleen.
Siksi Pride-kuukauden tämänvuotinen teema, vapaus kasvaa, on niin tärkeä.

Vapaus kasvaa ei tarkoita sitä, että nuorella pitäisi olla kaikki vastaukset. Päinvastoin. Se tarkoittaa oikeutta etsiä niitä rauhassa. 

Se tarkoittaa mahdollisuutta kokeilla, pohtia, kysyä ja joskus myös muuttaa mieltään ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta.

Juuri siksi turvallisilla aikuisilla on niin suuri merkitys. Nuori ei tarvitse ympärilleen ihmisiä, joilla on kaikki vastaukset. Hän tarvitsee ihmisiä, jotka kuuntelevat, ottavat vakavasti ja antavat tilaa kasvaa omaksi itsekseen.
Aikuisten tehtävä ei ole kirjoittaa nuoren tarinaa valmiiksi.
Aikuisten tehtävä on varmistaa, että nuori saa kirjoittaa sen itse.

Jokaisella nuorella on oikeus omaan tarinaansa.