Tasa-arvovaltuutettu kokosi yhteiskunnallisia toimijoita yhteen Finlandia-talossa

Tasa-arvovaltuutettu Mia Spolander kokosi 9.6.2026 Finlandia-taloon laajan joukon yhteiskunnallisia toimijoita yhteiseen tilaisuuteen. Paikalla oli viranomaisia, työelämän toimijoita, tutkijoita, järjestöjen edustajia sekä muita yhteiskunnallisia vaikuttajia.

Tilaisuuden avauspuheessaan Spolander korosti luottamuksen, oikeusvaltion ja tasa-arvon merkitystä suomalaisen yhteiskunnan perustana.

– Luottamus ei synny sattumalta. Se rakentuu oikeusvaltiosta, toimivista instituutioista ja siitä kokemuksesta, että jokaisella ihmisellä on arvo ja paikka yhteiskunnassa, Spolander totesi.

Puheessaan Spolander tarkasteli tasa-arvoa osana laajempaa yhteiskunnallista kehitystä ja muistutti, että tasa-arvo ei ole vain yksittäinen politiikkakysymys.

– Sukupuolten tasa-arvo ei ole päätepiste. Se on erottamaton osa oikeudenmukaista yhteiskuntaa, hän sanoi.

Spolander nosti esiin myös turvallisuuden, luottamuksen ja oikeudenmukaisuuden välisen yhteyden.

– Tasa-arvo ei ole turvallisuudesta erillinen kysymys. Tasa-arvoinen yhteiskunta on myös turvallisempi yhteiskunta, hän painotti.

Puheessaan Spolander korosti riippumattomien instituutioiden merkitystä ja muistutti, että tasa-arvovaltuutetun toimisto täyttää ensi vuonna 40 vuotta.

– Vahvat instituutiot eivät synny siitä, että ne yrittävät olla kaikkea kaikille. Ne syntyvät siitä, että niiden tehtävä ja tarkoitus säilyvät kirkkaina, Spolander sanoi.

Kutsuvierastilaisuuden tavoitteena oli vahvistaa vuoropuhelua ja tuoda yhteen ihmisiä, jotka tarkastelevat yhteiskuntaa eri näkökulmista mutta joita yhdistää kiinnostus oikeudenmukaiseen ja demokraattiseen yhteiskuntaan.

Alla tasa-arvovaltuutetun puhe kokonaisuudessaan.

Tasa-arvovaltuutettu Mia Spolander: Sukupuolten tasa-arvo ei ole päätepiste, vaan olennainen osa oikeudenmukaista yhteiskuntaa

"Hyvät ystävät, hyvät yhteistyökumppanit,
kun aloitin tässä tehtävässä kolme kuukautta sitten, moni kysyi minulta, millainen tasa-arvovaltuutettu aion olla. Olen pohtinut tätä paljon.

Ajattelen, että jokainen aika asettaa omat kysymyksensä myös tasa-arvolle. Elämme monella tavalla nopeiden muutosten ja suuren epävarmuuden aikaa. Maailman tapahtumat heijastuvat meihin välittömämmin kuin ehkä koskaan aiemmin, ja yhteiskunnallinen keskustelu on aiempaa kärjekkäämpää.

Juuri tällaisina aikoina korostuu yksi asia, jota ehkä liian harvoin sanomme ääneen.
Luottamus.
Luottamus siihen, että yhteiskunta kohtelee ihmisiä oikeudenmukaisesti. Luottamus siihen, että oikeudet toteutuvat. Ja luottamus siihen, että myös vaikeista kysymyksistä voidaan keskustella tavalla, joka ei hajota vaan rakentaa yhteistä yhteiskuntaa.

Suomi on kansainvälisesti tarkasteltuna edelleen vahvan luottamuksen maa. Minusta sitä ei tule pitää itsestäänselvyytenä.

Luottamus ei synny sattumalta. Se rakentuu oikeusvaltiosta, toimivista instituutioista ja siitä kokemuksesta, että jokaisella ihmisellä on arvo ja paikka yhteiskunnassa. Tasa-arvo kuuluu olennaisena osana tähän keskusteluun.

Siksi pidän myös eräästä Tove Janssonin ajatuksesta.
Hän kirjoitti kerran:
"Kaikki on hyvin epävarmaa – ja juuri se tekee minut levolliseksi."
Pidän tässä ajatuksessa siitä, että epävarmuus ei välttämättä ole pelkkä uhka.

Tulevaisuus ei ole koskaan täysin valmis eikä ennustettava.
Mutta juuri siksi tarvitsemme luottamusta, oikeuksia ja vahvoja instituutioita. Emme siksi, että ne poistaisivat kaiken epävarmuuden, vaan siksi, että ne auttavat meitä kulkemaan sen läpi yhdessä.

Olisi epärehellistä puhua tasa-arvosta vain ihanteena tai tulevaisuuden mahdollisuutena. Tasa-arvon kehitys Suomessa on ollut monessa suhteessa vahvaa.
Mutta vahvinkaan yhteiskunnallinen edistys ei kanna itsestään.

Jokainen aika tuo mukanaan uusia kysymyksiä, uusia epäkohtia ja uusia velvollisuuksia nähdä myös se, mikä helposti jää näkymättömäksi. Tänään nämä kysymykset liittyvät muun muassa työelämän eriytymiseen, palkkaeroihin ja syrjintään. Ne liittyvät siihen, miten työ ja hoiva edelleen jakautuvat, millaisia mahdollisuuksia ihmisillä on työelämässä ja kokevatko he oikeutensa todellisiksi myös arjessaan.

Ne liittyvät myös sukupuolistuneeseen väkivaltaan – vakavaan tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymykseen, joka koskettaa liian monen elämää.

Ja ne liittyvät siihen, voivatko sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset elää turvallisesti ja omana itsenään ilman pelkoa syrjinnästä tai oikeuksiensa kyseenalaistamisesta.
Nämä eivät ole vain yksittäisiä tasa-arvokysymyksiä.
Ne koskettavat sitä, miten oikeudenmukaiseksi ihmiset yhteiskunnan kokevat – ja millaiseksi yhteiskunnan tulevaisuus muodostuu.

Ja ehkä juuri vähemmistöjen oikeuksien toteutuminen kertoo erityisen paljon siitä, kuinka vahva oikeusvaltio todella on.

Taloudesta, kasvusta ja yhteiskunnan kestävyydestä käydään Suomessa juuri nyt paljon keskustelua.
Siksi myös tasa-arvon ja talouden suhteesta pitäisi puhua aiempaa avoimemmin. Työelämä, osaaminen, työvoiman saatavuus ja ihmisten mahdollisuus käyttää kykyjään täysimääräisesti ovat myös tasa-arvokysymyksiä.

Tasa-arvo ei kuitenkaan ole vain yksilöiden mahdollisuuksia koskeva kysymys. Se näkyy myös siinä, miten yhteiskunnan rakenteet ja päätökset kohtelevat eri ihmisryhmiä. 

Tasa-arvoa ja yhteiskunnan taloudellista kestävyyttä ei pitäisi asettaa vastakkain. Yhteiskunta, jossa ihmisten osaaminen ja mahdollisuudet pääsevät täysimääräisesti käyttöön, on vahvempi ja kestävämpi yhteiskunta.

Tämä ei kuitenkaan ole vain talouspolitiikan kysymys.
Se on myös kysymys oikeudenmukaisuudesta – ja siitä, kuinka paljon inhimillistä potentiaalia yhteiskunta on valmis näkemään ja hyödyntämään.

Ajassamme näkyy myös eräs toinen kiinnostava ilmiö.
Monia yhteiskunnallisia kysymyksiä tarkastellaan tällä hetkellä turvallisuuden näkökulmasta. Tämän osalta on mielestäni tärkeää, että turvallisuutta ei ymmärretä liian kapeasti.

Turvallisuus ei rakennu vain puolustuksesta tai kriisinkestävyydestä. Se rakentuu myös luottamuksesta, osallisuudesta ja kokemuksesta, että ihmiset tulevat kohdelluiksi oikeudenmukaisesti.

Oikeuksia ei tule pitää pysyvinä tai itsestään selvinä. Näemme ympärillämme kehitystä, jossa tasa-arvon ja ihmisoikeuksien merkitys haastetaan yhä useammin.
Suomi ei ole tästä kehityksestä erillään. Tasa-arvoinen yhteiskunta on myös turvallisempi yhteiskunta.

Ajattelen, että keskustelu tasa-arvosta on lopulta myös keskustelua siitä, millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa – ja millaisille periaatteille sen rakennamme. 

Olen pohtinut paljon myös oikeusvaltion ja instituutioiden merkitystä. Riippumattomat viranomaiset, oikeussuojajärjestelmät ja vahva oikeusvaltio eivät ole hallinnollisia yksityiskohtia. Ne ovat osa yhteiskunnan luottamuksen perustaa.

Tasa-arvovaltuutettu on ensi vuonna jo 40-vuotias instituutio. Tällainen jatkuvuus on arvokasta. Luottamusta vahvistavat instituutiot, jotka tuntevat tehtävänsä, kantavat muistia ja kykenevät uudistumaan menettämättä tarkoitustaan. Juuri siksi instituutioiden tarkoituksesta on syytä pitää huolta.

Yhteiskunta muuttuu nopeasti, ja sen mukana syntyy uusia odotuksia ja uusia ratkaistavia kysymyksiä. Mutta samalla meidän on kysyttävä, mikä on kunkin instituution perustehtävä. Vahvat instituutiot eivät synny siitä, että ne yrittävät olla kaikkea kaikille. Ne syntyvät siitä, että niiden tehtävä ja tarkoitus säilyvät kirkkaina. Myös tasa-arvon toteutuminen ja oikeussuoja tarvitsevat tällaisia instituutioita. 

Näen tasa-arvovaltuutetun tehtävän tästä näkökulmasta. Tasa-arvovaltuutetun tärkein tehtävä on turvata oikeuksia ja puuttua syrjintään.
Pitää huolta siitä, että tasa-arvolainsäädäntö toteutuu ihmisten elämässä. Oikeussuojan turvaamisen lisäksi meidän tehtävämme on tunnistaa tasa-arvon esteitä ja edistää ratkaisuja niiden poistamiseksi. 

Nämä tehtävät edellyttävät riippumattomuutta – ja siitä pidän erittäin tärkeänä kiinni. Samalla ajattelen, että riippumattomuus ei tarkoita etäisyyttä. Päinvastoin. 

Haluan olla tasa-arvovaltuutettu, joka kuuntelee, keskustelee ja rakentaa siltoja – tinkimättä kuitenkaan oikeuksista tai oikeusvaltion periaatteista. 

Tässä huoneessa on ihmisiä, jotka katsovat yhteiskuntaa eri näkökulmista ja tekevät työtään erilaisissa rooleissa. Juuri tällaisilla kohtaamisilla on arvoa.

Yksikään toimija ei rakenna tasa-arvoa yksin. Eikä yksikään näkökulma myöskään näe koko kuvaa yksin. Siksi pidän tärkeänä sitä, että myös vaikeista kysymyksistä voidaan keskustella avoimesti, kunnioittavasti ja ilman, että erilaisuus muuttuu vastakkainasetteluksi.

Tasa-arvovaltuutettu on ennen kaikkea oikeussuojan turvaaja. Mutta toivon myös, että tämä instituutio voi omalta osaltaan edistää sellaista keskustelukulttuuria, jossa oikeudet, ihmisarvo ja demokratia pysyvät keskustelun perustana.

Meillä kaikilla on omat tehtävämme ja omat vastuumme.
Mutta uskon, että meitä yhdistää vastuu siitä, millaista yhteiskuntaa rakennamme. 

Yhteiskunnan vahvuus mitataan siinä, miten hyvin se pystyy turvaamaan jokaisen ihmisen oikeudet, arvon ja mahdollisuuden osallistua. Sukupuolten tasa-arvo ei ole päätepiste. Se on erottamaton osa oikeudenmukaista yhteiskuntaa. 

Tasa-arvolakia valmistellut Gerhard af Schultén, tuolloin kuluttaja-asiamies, sanoi aikanaan, että ”tasa-arvoa ei pitäisi ymmärtää niin, että joltakulta otetaan pois, vaan että se on lisää kaikille”. Mielestäni tämä ajatus on edelleen ajankohtainen.

Tasa-arvosta kannattaa puhua myös toivon kielellä.
Ei siksi, että ongelmat olisivat pieniä tai helppoja.
Vaan siksi, että tulevaisuus ei ole jotakin, joka meille vain tapahtuu. Se on jotakin, johon voimme yhdessä vaikuttaa.
Lämmin kiitos siitä, että olette täällä tänään."
 

10.06.2026