Tasa-arvo arjessa – ensimmäisiä ajatuksia tasa-arvovaltuutettuna

Aloittaessani tasa-arvovaltuutettuna olen pysähtynyt yhden peruskysymyksen äärelle: toteutuuko tasa-arvo Suomessa käytännössä, vai jääkö se liian usein periaatteeksi?

Suomessa tasa-arvoa suojataan lailla ja sitä pidetään keskeisenä yhteiskunnallisena arvona. Silti tasa-arvo ei toteudu itsestään. Se näkyy tasa-arvovaltuutetun toimiston työssä konkreettisina tilanteina – rekrytoinneissa, palkkauksessa ja siinä, miten työ ja perhe-elämä sovitetaan yhteen. Oikeudet ovat merkityksellisiä vasta silloin, kun ne toimivat arjessa.

Pidän tärkeänä, että tasa-arvoa tarkastellaan ennen kaikkea oikeusturvakysymyksenä. Tasa-arvovaltuutetun tehtävä on varmistaa, että ihmisillä on mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi ja oikeuksiensa toteutumista arvioiduksi. Tässä tehtävässä tasa-arvo ei ole ensisijaisesti politiikkaa, vaan osa oikeusvaltiota.

Oikeusvaltio merkitsee sitä, että lait sitovat kaikkia ja että oikeuksia voidaan puolustaa riippumattomasti ja tehokkaasti. Tasa-arvo toteutuu viime kädessä siinä, onko ihmisellä tosiasiallinen mahdollisuus saada oikeutensa turvatuksi silloin, kun vastassa on vahvempi osapuoli.

Viime aikoina myös tasa-arvovaltuutetun tehtävään on alettu kohdistaa yhä enemmän odotuksia, jotka koskevat muun muassa tiedon tuottamista, raportointia ja erilaisten hallinnollisten tehtävien hoitamista. Kehitys on joiltain osin ymmärrettävää, vaikka sillä on rajallinen merkitys tasa-arvopolitiikan kokonaisuudessa. Samalla on kuitenkin tärkeää Kaiken tämän keskellä on tärkeintä varmistaa, ettei tämä kehitys hämärä tasa-arvovaltuutetun perustehtävää: oikeussuojatehtävän on säilyttävä kirkkaana ja ensisijaisena. 

Tasa-arvo ei ole yksittäinen kysymys, vaan se liittyy moniin yhteiskunnan osa-alueisiin. Työelämä, koulutus, perhepolitiikka ja sosiaaliturva kietoutuvat yhteen. Siksi myös ratkaisut syntyvät usein näiden rajapinnoilla. Esimerkiksi rekrytointitilanteissa ilmenevä perhevapaisiin liittyvä syrjintä kuuluu suoraan tasa-arvolain soveltamisalaan, mutta sen taustalla vaikuttavat laajemmat työelämän käytännöt sekä perhepolitiikan ja sosiaaliturvan rakenteet. Siksi myös kestävät ratkaisut edellyttävät toimia näillä eri osa-alueilla. Tasa-arvovaltuutetun tehtävä on puuttua syrjintään yksittäistapauksissa ja näin omalta osaltaan edistää ratkaisuja, jotka toimivat myös laajemmin.

Tasa-arvo koskee kaikkia. Sukupuolen moninaisuus on olennainen osa tämän päivän yhteiskuntaa ja sen huomioiminen on osa tasa-arvotyötä. Kyse on ennen kaikkea siitä, että jokaisella on oikeus tulla kohdatuksi omana itsenään ja ilman syrjintää. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että palveluissa, lomakkeissa ja arjen kohtaamisissa huomioidaan sukupuolen moninaisuus: ihmisellä on mahdollisuus käyttää omaa nimeään, eikä häntä pakoteta tarpeettomasti määrittelemään sukupuoltaan. Näin varmistetaan, että jokainen voi toimia arjessa ilman syrjintää ja tulla kohdatuksi omana itsenään.

Tasa-arvokeskustelu on viime vuosina muuttunut ja paikoin myös kärjistynyt. Itse näen tasa-arvon ennen kaikkea yhteisenä kysymyksenä. Se ei ole vastakkainasettelua naisten ja miesten välillä, vaan kysymys siitä, miten yhteiskunta toimii oikeudenmukaisesti kaikille. Sukupuolten välinen tasa-arvo tarkoittaa, että jokainen voi toimia ja tulla kohdatuiksi yhdenvertaisesti kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla, ilman syrjintää tai ennakkoasenteita.

Tasa-arvo ei synny yksin viranomaisten toimesta. Se rakentuu lainsäädännön, työelämän käytäntöjen ja ihmisten arjen valintojen yhteisvaikutuksesta. Tasa-arvovaltuutettuna haluan omalta osaltani tukea tätä kehitystä – valvomalla oikeuksien toteutumista ja tuomalla keskusteluun tietoa ja näkökulmia.

Aloittaessani tässä tehtävässä pidän tärkeänä kuunnella ja ymmärtää erilaisia kokemuksia. Tasa-arvotyö edellyttää sekä tarkkaa analyysiä että kykyä nähdä kokonaisuuksia. Samalla on olennaista varmistaa, että havaittu tieto johtaa käytännön toimiin ja ratkaisuihin, jotka edistävät sukupuolten välistä yhdenvertaisuutta kaikkialla yhteiskunnassa. 

Tasa-arvo on suomalaisen yhteiskunnan keskeinen arvo. Sen toteutuminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Siksi sen eteen on tehtävä työtä – joka päivä.

Mia Spolander
tasa-arvovaltuutettu

 

30.03.2026