Kolmikantaisesti valmisteltu perhevapaauudistus on vastikään ollut lausuntokierroksella. Arvioin tässä kirjoituksessa lyhyesti uudistuksen hyviä ja huonoja puolia.

Kokonaisuutena arvioiden uudistus on hyvä ja kannatettava ja tasa-arvovaltuutetun suositusten mukainen. Perhevapaat jakautuvat Suomessa hyvin epätasaisesti – isät käyttävät perhevapaista noin 10 %, neljäsosa isistä ei käytä vanhempainpäivärahaa lainkaan – mikä puolestaan vaikuttaa haitallisesti mm. naisten työmarkkina-asemaan. Naiset kokevat edelleen työelämässä yleisesti raskauteen ja perhevapaisiin liittyvää syrjintää, minkä lisäksi pitkillä perhevapailla on kielteinen vaikutus naisten palkka- ja urakehitykseen. Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen isien ja äitien kesken onkin ollut yksi uudistuksen lähtökohdista.

Uudistuksen voi arvioida lisäävän isien perhevapaiden käyttöä, kun isille korvamerkittyä vanhempainvapaata pidennetään. Tälläkin hetkellä vanhemmat voivat jakaa esimerkiksi vanhempainvapaan haluamallaan tavalla, ja perhevapaiden jakaminen melko tasaisesti olisi erilaisten laskelmien mukaan monissa tapauksissa perheille taloudellisestikin kannattavin vaihtoehto. Käytännössä kuitenkin äidit käyttävät vanhempainvapaan kokonaisuudessaan. Isät puolestaan käyttävät – ainakin osittain – heille korvamerkityn isyysvapaan. Siksi on tärkeää, että nimenomaan isille tarkoitettua, ei-siirrettävää perhevapaakiintiötä kasvatetaan.

Isäkiintiön kasvattamisen lisäksi on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta myönteistä, että uudistuksessa sekä lisätään vapaiden käytön joustavuutta että huomioidaan aiempaa paremmin erilaiset perhemuodot ja -tilanteet. Nämä joustomahdollisuudet on kuitenkin huomioitava sairausvakuutuslainsäädännön lisäksi työ- ja muita palvelussuhteita koskevassa lainsäädännössä sekä työ- ja virkaehtosopimuksissa niin, että joustojen hyödyntäminen on myös käytännössä mahdollista. Työpaikkojen perheystävällisten käytäntöjen kehittäminen on niin ikään avainasemassa, jotta uudistuksen hyvät tavoitteet muuttuvat myös käytännöksi.

Uudistuksen jatkovalmistelussa tulisi kuitenkin huomioida sukupuolten tasa-arvon ja erityisesti palkkatasa-arvon näkökulmasta se, mitä työ- ja virkaehtosopimuksissa sovituille palkallisille äitiys- ja isyysvapaille tapahtuu. Äitiysvapaalta maksetaan tyypillisesti palkkaa pidemmältä ajalta kuin isyysvapaalta, ja tähän asti tämä on ollut tasa-arvolain näkökulmasta mahdollista, koska äitiys- ja isyysvapaiden tarkoitus on ollut erilainen: äitiysvapaan tarkoituksena on ollut turvata äidin toipuminen raskaudesta ja synnytyksestä sekä hänen toimeentulonsa tältä ajalta, kun taas isyysvapaan tarkoituksena sen sijaan on ollut lapsen hoitaminen sekä lapsen ja isän välisen suhteen vahvistaminen. 

Jatkossa ei kuitenkaan enää olisi erillisiä äitiys- ja isyysvapaita, vaan äidin raskausrahakauden jälkeen tulisi vanhempainvapaa. Sen käyttötarkoitus – lapsen hoitaminen – ei riippuisi siitä, käyttääkö vanhempainvapaata esimerkiksi äiti vai isä. Tällöin myös vanhempainvapaan palkallisuuden riippuminen siitä, kuka vapaata käyttää, voi muodostua tasa-arvolain syrjintäkieltojen näkökulmasta ongelmalliseksi. Jos lapsen äiti ja isä ovat vapaan tarkoituksen kannalta samassa asemassa, pitäisi myös palkallisten vanhempainvapaiden olla saman pituiset.

Lapsiperheiden toimeentulon sekä naisten ja miesten palkkatasa-arvon kannalta olisi kielteistä, jos äitien palkkaetuja heikennettäisiin sellaisen uudistuksen seurauksena, jonka tarkoituksena on päinvastoin sukupuolten tasa-arvon edistäminen. 

Lue lisää: Tasa-arvovaltuutetun lausunto perhevapaauudistuksesta