Lausunto yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle 2026 (K 2/2026) (TAS/421/2026)
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelimet antavat eduskunnalle kertomuksen neljän vuoden välein. Tasa-arvovaltuutettu tulee antamaan oman kertomuksensa tasa-arvon tilasta eduskunnalle syksyllä 2026.
Tasa-arvovaltuutetun ja yhdenvertaisuusvaltuutetun eduskunnalle antamia kertomuksia tulee tarkastella toisiaan täydentävänä kokonaisuutena, joka antaa eduskunnalle ja muille päätöksentekijöille laaja-alaisen kuvan syrjintälainsäädännön toimivuudesta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun eduskunnalle antama kertomus tuo esiin erityisesti valtuutetun yhdenvertaisuuslain valvonnassa havaitsemia perus- ja ihmisoikeuksiin liittyviä epäkohtia ja kehittämistarpeita. Kertomukseen sisältyvät suositukset kuvaavat valtuutetun näkemystä siitä, miten yhdenvertaisuutta tai esimerkiksi syrjintälainsäädäntöön liittyviä oikeussuojakeinoja tulisi jatkossa kehittää, vahvistaa ja edistää.
Syrjinnän uhrin oikeussuojasta
Käräjäoikeudessa nostettava hyvityskanne on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien mukaisissa syrjintätilanteissa pääasiallinen oikeussuojakeino. Siviilikanteisiin liittyvä merkittävä oikeudenkäyntikuluriski on johtanut siihen, ettei kanteita edes nosteta. Tämä heikentää erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien henkilöiden mahdollisuuksia saada hyvitystä.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu suosittelee, että hallinto- ja työtuomioistuimille annettaisiin toimivalta määrittää hyvitys yhdenvertaisuuslain vastaisesta syrjinnästä. Tasa-arvovaltuutettu kannattaa ehdotusta ja toteaa esittävänsä omassa kertomuksessaan eduskunnalle, että tasa-arvolakiin tehtäisiin vastaava muutos.
Syrjinnän uhrin oikeussuojan kannalta on tärkeää, että hänellä olisi halutessaan mahdollisuus viedä asiansa tuomioistuimen sijasta ensin itsenäisesti yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan.
Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan syrjinnän uhrin asemaa parantaisi erityisesti se, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta kehitettäisiin matalan kynnyksen oikeussuojakeino kaikkiin syrjintää koskeviin asioihin. Lautakuntakäsittelyssä uhrilla ei ole oikeudenkäyntikuluriskiä, ja se tarjoaa usein nopean, joustavan ja kustannustehokkaan tavan saada riippumattoman oikeusturvaelimen ratkaisu. Yhdenvertaisuusvaltuutettu suosittelee kertomuksessaan, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle säädettäisiin toimivalta määrätä syrjinnästä hyvitys ja seuraamusmaksu. Valtuutettu katsoo lisäksi, että lautakunnan tulisi voida käsitellä yhdenvertaisuuslain noudattamista työelämässä. Tasa-arvovaltuutettu pitää näitä ehdotuksia kannatettavina. Lautakunnan toimivaltaa tulee kuitenkin kehittää, jotta se voisi toimia tehokkaana oikeussuojakeinona kaikissa syrjintätilanteissa.
Nykyisin lautakunnan toimivalta on rajattu ja epäyhtenäinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain kieltämän syrjinnän osalta. Yhdenvertaisuuslain 20 §:n mukaan lautakunta voi suositella hyvityksen maksamista syrjinnän uhrille, mutta tasa-arvolaissa ei ole vastaavaa säännöstä. Lisäksi asian vireillepano-oikeus poikkeaa: yhdenvertaisuuslaissa myös yksilö voi saattaa asian lautakuntaan, kun taas tasa-arvolain mukaan asian voi viedä lautakuntaan vain tasa-arvovaltuutettu tai työmarkkinoiden keskusjärjestö. Vaikka lautakunta voi käsitellä tasa-arvolain mukaisia työelämän syrjintäasioita, sen toimivalta on epäselvä tilanteissa, joissa kyse on risteävästä syrjinnästä työelämässä.
Tasa-arvovaltuutettu on eduskunnalle 2022 antamassaan kertomuksessa nostanut esiin, että tasa-arvovaltuutetulla ei ole toimivaltaa käsitellä risteävän syrjinnän tilanteita, joiden merkitys on kasvussa. Tasa-arvovaltuutettu korostaakin, että yksilöllä tulisi olla oikeus viedä myös sukupuolisyrjintää koskeva asia yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan ja että lautakunnalla tulisi olla mahdollisuus määrätä tai vähintään suosittaa hyvitystä. Lisäksi lautakunnan toimivallan laajentaminen yhdenvertaisuuslain mukaisiin työelämäasioihin selkeyttäisi risteävään syrjintään liittyviä toimivaltakysymyksiä.
Sateenkaarivähemmistöjen oikeuksista
Yhdenvertaisuusvaltuutettu tarkastelee eduskuntakertomuksessaan sateenkaarivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien toteutumista. Tasa-arvovaltuutettu katsoo, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien oikeuksia tulee edistää tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti. Keskeistä on, että oikeudet toteutuvat arjessa eri elämänalueilla, kuten palveluissa, koulutuksessa, työelämässä ja terveydenhuollossa. Vaikka perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, niiden toteutuminen edellyttää aktiivisia ja johdonmukaisia politiikkatoimia. Erityisestä huomiota on kiinnitettävä itsemääräämisoikeuden, henkilökohtaisen koskemattomuuden ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseen.
Tasa-arvovaltuutettu painottaa yhdessä yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa pitkäjänteisen ja kokonaisvaltaisen sateenkaaripolitiikan tarvetta. Kansallinen sateenkaaripoliittinen toimenpideohjelma olisi keskeinen väline vahvistamaan viranomaisten ja palvelujärjestelmien kykyä turvata yhdenvertainen ja kunnioittava kohtelu kaikille.
Myös Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) on suositellut Suomelle sateenkaaristrategian laatimista. Vastaavia toimintaohjelmia on jo käytössä muissa Pohjoismaissa.
Lisäksi tasa-arvovaltuutettu nostaa esiin tarpeen säätää eheytystoiminnan kiellosta.
Sateenkaarivähemmistöjen oikeuksien turvaaminen on keskeinen osa oikeusvaltion velvoitteita ja vahvistaa koko yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta, luottamusta ja hyvinvointia.
Yhdenvertaisuuden edistämisestä urheilussa ja muussa vapaa-ajan toiminnassa
Yhdenvertaisuusvaltuutettu suosittaa yhdenvertaisuuslain häirinnän kiellon täsmentämistä siten, että urheilu-, kulttuuri- ja muille vapaa-ajan järjestöille ja seuroille säädettäisiin velvollisuus puuttua niiden toiminnassa ilmenneeseen häirintään. Järjestön tai seuran laiminlyönti tulisi katsoa syrjinnäksi, jos se ei ryhdy toimiin häirinnän poistamiseksi.
Tasa-arvovaltuutettu on lainvalvontatyössään kiinnittänyt huomiota siihen, että muun muassa urheilussa esiintyy edelleen kielteistä, poissulkevaa ja syrjivää käyttäytymistä. Yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen edellyttää määrätietoista työtä kaikilla toiminnan tasoilla. Tasa-arvovaltuutettu tulee käsittelemään omassa eduskunnalle annettavassa kertomuksessaan muun muassa eräitä urheilua koskevia epäkohtia.
Tasa-arvovaltuutettu pitää yhdenvertaisuusvaltuutetun suositusta tervetulleena ja tärkeänä keinona puuttua jo tapahtuneeseen häirintään ja katsoo, että myös häirinnän ennaltaehkäisy tulisi huomioida urheilussa.
Toimipaikkakohtaiset yhdenvertaisuussuunnitelmat oppilaitoksissa ja varhaiskasvatuksessa
Yhdenvertaisuusvaltuutettu suosittaa, että velvollisuus yhdenvertaisuussuunnitteluun palautetaan toimipaikkakohtaiseksi. Lisäksi valtuutettu kehottaa lisäämään koulutusta yhdenvertaisuussuunnittelusta ja lasten näkemysten huomioimisesta.
Tasa-arvovaltuutettu pitää suosituksia kannatettavina. Toimipaikkakohtainen yhdenvertaisuussuunnittelu mahdollistaa suunnitelmallisen ja järjestelmällisen yhdenvertaisuuden edistämisen varhaiskasvatuksessa. Se tukee yhdenvertaisen ja tasa-arvotietoisen lapsen kohtaamisen vakiintumista arjen toiminnassa. Suunnitelmallinen työ auttaa tunnistamaan syrjiviä rakenteita ja ennaltaehkäisemään syrjintää. Toimipaikkatasoinen suunnittelu myös osallistaa ja sitouttaa henkilöstöä ja lapsia, sillä se tarjoaa välineen arvioida ja kehittää toimintaa sekä muuttaa yhdenvertaisuutta koskevat tavoitteet käytännön teoiksi. Pelkkää varhaiskasvatuksen järjestäjän laatiman suunnitelman toimeenpanoa ei voi pitää riittävänä yhdenvertaisuuden edistämisen kannalta.
Tasa-arvovaltuutettu korostaa, että lasten tulee voida osallistua suunnitteluun ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Ei ole perusteltua, että lasten osallistumisoikeus vaihtelee sen mukaan, käsitelläänkö tasa-arvo- vai yhdenvertaisuuskysymyksiä. Tästä syystä yhdenvertaisuusvaltuutetun suositus lasten näkemysten vahvemmasta huomioimisesta on tärkeä.
Varhaiskasvatuksen henkilöstön osaaminen on avainasemassa tasa-arvon edistämisessä varhaiskasvatuksessa. Lapsen yhdenvertainen ja tasa-arvotietoinen kohtaaminen on siksi otettava entistä paremmin huomioon varhaiskasvatuksen henkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksessa.
Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijana korostanut rikosoikeudellisen suojan tehostamista. Valtuutettu on muun muassa ehdottanut, että rikoksen kohdistaminen läheiseen henkilöön otettaisiin väkivalta- ja seksuaalirikoksissa törkeiden rikosten tunnusmerkistöihin ankaroittamisperusteeksi ja että rangaistuksen yleisiin koventamisperusteisiin lisättäisiin läheinen suhde, uhrin haavoittuva asema ja rikoksen tekeminen lapsen läsnä ollessa. Lisäksi valtuutettu on pitänyt pakottavan kontrollin kriminalisointia rikoslaissa välttämättömänä.
Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä, että suomalaisessa kriminaalipolitiikassa tunnistetaan väkivallan sukupuolistunut luonne. Yhdenvertaisuusvaltuutetun esittämät rikoslain muutokset parantaisivat sukupuolistuneen väkivallan uhrin oikeussuojaa.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on lisäksi kiinnittänyt huomiota nykyisten väkivallan vastaisen työn rakenteiden ja palvelujärjestelmien puutteisiin ja esittänyt, että väkivallan vastaisesta työstä säädetään erillisellä rakennelailla. Sen tavoitteena olisi selkeyttää hyvinvointialueiden ja kuntien rooleja sekä varmistaa lain tasolla selkeät ja toimivat palvelupolut. Tasa-arvovaltuutettu yhtyy yhdenvertaisuusvaltuutetun arvioon. Pysyvät lainsäädäntöön perustuvat velvoitteet vahvistaisivat väkivallan ehkäisyn pitkäjänteistä suunnittelua, koordinointia ja valtavirtaistamista.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu toteaa kertomuksessaan, että tällä hetkellä väkivallan riskinarviointi on puutteellista ja pitää välttämättömänä, että riskinarvioinnista ja turvallisuudenhallinnasta säädettäisiin lain tasolla. Valtuutettu ehdottaa, että Suomessa pitäisi lisäksi olla kansallinen vakavia väkivallan tapauksia koskeva tutkimustoiminto, jonka kautta pystyttäisiin kehittämään väkivallan ehkäisyä ja riskinarviointia. Tasa-arvovaltuutettu pitää ehdotuksia kannatettavina ja korostaa, että moniammatillisista riskinarviointimenettelyistä tulisi säätää lailla ja ottaa ne käyttöön koko maassa. Tehokas riskinarviointi edellyttää tasa-arvo- ja sukupuolitietoista lähestymistapaa, jossa tunnistetaan väkivallan sukupuolistuneet piirteet ja niihin vaikuttavat yhteiskunnalliset rakenteet.
Sukupuolistuneen väkivallan ennaltaehkäisyä koskevat sääntelyratkaisut on arvioitava huolellisesti. On selvitettävä huolellisesti, mihin lainsäädäntöön velvoitteet sijoittuisivat parhaiten ja miten niiden toteutumista valvottaisiin tehokkaasti. Mikäli tasa-arvolakiin ehdotetaan uusia velvoitteita, tasa-arvovaltuutettua tulee kuulla valmistelussa.
Tekoälystä ja algoritmisesta syrjinnästä
Yhdenvertaisuusvaltuutettu kiinnittää kertomuksessaan huomiota algoritmisten järjestelmien ja tekoälyn käytön yhdenvertaisuusvaikutuksiin. Tasa-arvovaltuutettu jakaa huolen siitä, ettei tekoälyn vaikutuksia tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen tunnisteta riittävällä tavalla. Tekoäly ja digitalisaatio voivat edistää perus- ja ihmisoikeuksia, mutta niihin liittyy myös vakavia algoritmisen syrjinnän riskejä, jotka edellyttävät huolellista ja ennakollista arviointia.
Tasa-arvovaltuutettu yhtyy suositukseen, jonka mukaan yhdenvertaisuus-ja sukupuolivaikutukset tulee arvioida systemaattisesti kaikissa julkisen sektorin tekoälyhankkeissa ja hankinnoissa. Syrjintäriskien ennakointi on paitsi oikeudellinen velvoite, myös inhimillisesti ja taloudellisesti perusteltua.
Tasa-arvovaltuutettu kannattaa myös esitystä siitä, että vaikutustenarviointia tuetaan valtioneuvoston ja ministeriöiden antamalla ohjauksella ja osaamisen vahvistamisella. Arviointimenetelmien kehittämisessä tulee huomioida sekä yhdenvertaisuus- että tasa-arvolain säännökset. Lisäksi vaikutustenarvioinnissa tulee syrjintäriskien ohella kiinnittää huomiota viranomaisille suunnattuun velvollisuuteen edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksessa on nostettu esiin tekoälyn kehittyvä sääntely-ympäristö ja erityisesti tekoälyasetuksen ((EU)2024/1689) tavoite suojata perusoikeuksia, kuten syrjimättömyyttä. Myös tasa-arvovaltuutettu korostaa, että syrjintä määritellään ja arvioidaan kansallisen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädännön nojalla. Syrjintää koskeva sääntely tulee myös ottaa huomioon tekoälyjärjestelmien kehittämisessä ja käytössä koko niiden elinkaaren ajan.
On tärkeää, että algoritmista syrjintää kokeneen oikeussuojaa vahvistetaan ja valvontaa kehitetään
Syrjintää epäilevälle tulee turvata pääsy oikeussuojakeinoihin myös tilanteissa, joissa syrjintä liittyy tekoälyjärjestelmien käyttöön. Tasa-arvovaltuutettu on huolissaan syrjintää kokeneen oikeussuojan toteutumisesta. Voimassa oleva lainsäädäntö edellyttää syrjintää epäilevältä toimia syrjintäepäilyyn liittyvän todistustaakan kääntämiseksi, mutta tekoälyjärjestelmien läpinäkymätön luonne ja epäsuorat vaikutukset vaikeuttavat syrjinnän tunnistamista. Tekoälyn käytön on oltava läpinäkyvää ja sen vaikutuksista on käytävä yhteiskunnallista keskustelua ja siitä tarjottava riittävästi tietoa eri väestöryhmille.
Syrjinnän kieltojen tehokas valvonta edellyttää riittäviä resursseja ja mahdollisuutta myös tekoälyjärjestelmien oma-aloitteiseen valvontaan. Sekä yhdenvertaisuusvaltuutetun että tasa-arvovaltuutetun lakisääteisiin tehtäviin kuuluu valvoa ja puuttua myös algoritmiseen syrjintään, mikä tulee turvata asianmukaisin resurssein.
Tasa-arvovaltuutetun suositukset tulevalle hallituskaudelle
Tasa-arvovaltuutettu on julkaissut verkkosivuillaan suosituksia tulevalle hallituskaudelle osittain samoista teemoista, jotka sisältyvät yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomukseen. Tasa-arvovaltuutetun suosituksissa korostetaan erityisesti tarvetta tasa-arvolainsäädännön kokonaisuudistukselle ja oikeussuojan vahvistamista siten, että sukupuolisyrjinnän uhrin käytettävissä olevat oikeussuojakeinot ovat tehokkaita ja yhdenmukaisia muun yhdenvertaisuuslainsäädännön turvaamien oikeussuojakeinojen kanssa.
Sukupuolisyrjinnän ja moniperustaisen (mukaan lukien risteävän) syrjinnän uhrin oikeussuojan on toteuduttava myös käytännössä. Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä, että syrjintälainsäädäntö eli tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki muodostavat yhdessä johdonmukaisen kokonaisuuden.
Syrjintälainsäädännön tehokas valvonta edellyttää näitä lakeja valvovien viranomaisten toimintaedellytysten turvaamista, mukaan lukien riittävät resurssit ja selkeät toimivaltuudet. Myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelimiä koskevien direktiivien tehokas täytäntöönpano edellyttää tätä. Direktiivien täytäntöönpanoa koskeva hallituksen esitys (HE 45/2026) on hyväksytty eduskunnan ensimmäisessä käsittelyssä 27.5.2026.
Lisätietoja tasa-arvovaltuutetun suosituksista
Lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan liitteenä (pdf).
Annettu 29.5.2026
15.06.2026
