Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelimiä koskevien direktiivien täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi (TAS/324/2026)
Tasa-arvovaltuutettu oli eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kuultavana 15.4.2026.
Hallituksen esityksellä (HE 45/2026 vp) ehdotetaan pantavan täytäntöön yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelimiä koskevat direktiivit (EU) 2024/1499 ja (EU) 2024/1500. Direktiivien tavoitteena on vahvistaa jäsenvaltioiden yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelinten toimintaedellytyksiä yhdenvertaisen kohtelun ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi ja syrjinnän torjumiseksi. Suomessa tasa-arvovaltuutettu ja yhdenvertaisuusvaltuutettu ovat direktiivien tarkoittamia yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelimiä.
Hallituksen esitys sisältää useita kannatettavia ehdotuksia yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelinten aseman vahvistamiseksi. Syrjintää epäilevien tai kokeneiden henkilöiden oikeussuojan kannalta on kuitenkin ongelmallista, että direktiivit ehdotetaan pantavaksi täytäntöön vähimmäistason mukaisesti.
Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain (1325/2014) tulisi olla keskeisiltä osin mahdollisimman yhtenäiset, jotta syrjintää kokeneiden henkilöiden oikeussuoja olisi selkeä ja johdonmukainen syrjintäperusteesta riippumatta. Lausunnossa keskitytään tämän vuoksi erityisesti tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain eroavaisuuksiin. Ehdotuksia on arvioitu myös direktiivien tavoitteiden toteutumisen kannalta.
Tasa-arvovaltuutetun kuuleminen tuomioistuimissa
Esityksen mukaan merkittävin muutos tasa-arvolain osalta koskee tuomioistuinten velvollisuutta varata tasa-arvovaltuutetulle tilaisuus tulla kuulluksi tasa-arvolain soveltamista koskevissa asioissa. Ehdotus on tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan kannatettava. Se myös yhdenmukaistaa tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain sääntelyä.
Tuomioistuimissa käsitellään toistaiseksi verraten vähän syrjintää koskevia riita-asioita, minkä vuoksi yksittäiselle tuomarille ei välttämättä kerry laajaa kokemusta tasa-arvolainsäädännön soveltamisesta. On perusteltua, että tasa-arvoasioihin perehtyneenä viranomaisena tasa-arvovaltuutettu voi osaltaan tukea tuomioistuimia tuomalla esiin lain soveltamiseen ja tulkintaan liittyvää asiantuntemustaan. Tasa-arvovaltuutetun lausunnot voivat samalla edistää oikeuskäytännön johdonmukaisuutta ja lisätä oikeusvarmuutta.
Syyttäjille velvollisuus kuulla tasa-arvovaltuutettua (TasL 22 §)
Yhdenvertaisuuslain mukaan velvollisuus varata yhdenvertaisuusvaltuutetulle mahdollisuus tulla kuulluksi koskee tuomioistuinten lisäksi syyttäjää ennen syytteen nostamista rikoslain 11 luvun 11 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta. Lausuntopalautteesta ilmenee, että tasa-arvolain 22 §:n muutettu sanamuoto poikkeaa yhdenvertaisuuslain 27 §:stä.
Rikoslain 11 luvun 11 §:ssä säädetään syrjintärikoksesta, joka voi tulla sovellettavaksi myös sukupuoleen perustuvan syrjinnän tilanteissa. Se, että syyttäjille ei tasa-arvolain nojalla ehdoteta vastaavaa velvollisuutta kuulla tasa-arvovaltuutettua, johtaa siihen, että sukupuolisyrjinnän uhrit asetetaan rikosprosesseissa epäedullisempaan asemaan verrattuna muihin syrjintäperusteisiin.
Tasa-arvovaltuutettu esittää, että eduskuntakäsittelyn aikana tasa-arvolain 22 §:ää muutettaisiin siten, että syyttäjien on varattava tasa-arvovaltuutetulle mahdollisuus tulla kuulluksi vastaavalla tavalla kuin yhdenvertaisuuslain 27 §:ssä säädetään yhdenvertaisuusvaltuutetun osalta. Tämä yhdenmukaistaisi eri syrjintäperusteita koskevaa sääntelyä.
Tasa-arvovaltuutettu tarvitsee riittävät ja ennakoitavat resurssit
Direktiivit edellyttävät jäsenvaltioiden varmistavan tasa-arvoelimille riittävät resurssit, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä ja käyttää toimivaltuuksiaan tehokkaasti. Tasa-arvovaltuutettu on useissa yhteyksissä tuonut esiin toimintaansa koskevan resurssivajeen. Jotta tasa-arvovaltuutettu voi hoitaa nyt ehdotetun uuden kuulemistehtävän asianmukaisesti ja direktiivien edellyttämällä tavalla, valtuutetulle on välttämätöntä turvata riittävät lisäresurssit.
Toimivalta moniperusteiseen ja risteävään syrjintään
Esityksessä todetaan, että tasa-arvovaltuutetulla on toimivaltaa moniperusteisen syrjinnän tilanteissa silloin, kun yksi syrjintäperusteista on sukupuoli. Tällöin tasa-arvovaltuutettu voisi käsitellä asiaa tasa- arvolain kieltämän sukupuolisyrjinnän osalta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että tasa-arvovaltuutettu voi käsitellä moniperusteista syrjintää koskevan yhteydenoton vain osittain, koska kokonaisuuden käsitteleminen edellyttäisi asian käsittelyä myös yhdenvertaisuuslain nojalla.
Tällainen rajattu toimivalta ei vastaa syrjintätilanteiden tosiasiallista luonnetta eikä ole omiaan edistämään syrjinnän uhrien oikeusturvaa. Tasa-arvovaltuutetun toimivalta käsitellä moniperusteista ja risteävää syrjintää on kirjattava selkeästi lakiin. Myös perustuslain edellyttämä oikeusvarmuus ja ennakoitavuus edellyttävät toimivallan kirjaamista selkeästi ja yksiselitteisesti tasa-arvolain 16 §:ään.
Moniperusteisen ja risteävän syrjinnän tilanteisiin liittyy nykyisessä sääntelyrakenteessa merkittäviä oikeusturvaongelmia työelämään liittyvissä asioissa. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivalta ei kata työelämän syrjintää yhdenvertaisuuslain nojalla eikä tasa-arvolain mukaan yksilöllä ole oikeutta itse saattaa asiaa lautakunnan käsiteltäväksi.
Yksilölle vireillepano-oikeus yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan
Nykyinen tasa-arvolain mukainen oikeussuojajärjestelmä eroaa olennaisesti yhdenvertaisuuslain mukaisesta järjestelmästä tavalla, joka heikentää syrjintää epäilevien ja kokeneiden henkilöiden oikeusturvaa. Yksilöllä ei ole vireillepano-oikeutta tasa-arvolain puolella toisin kuin yksilöllä on yhdenvertaisuuslain nojalla.
Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että asian käsittely yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa voisi tukea syrjintää epäilevää henkilöä arvioimaan, onko tapauksessa rikottu yhdenvertaisuuslakia ja kannattaako asiaa viedä eteenpäin. Sukupuolisyrjintää epäilevän oikeussuoja jää tältä osin puutteelliseksi, koska asian voi saattaa lautakuntaan tasa-arvolain nojalla ainoastaan tasa-arvovaltuutettu tai työmarkkinoiden keskusjärjestö.
Yksilön oikeusturvan kannalta on myös ongelmallista, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta ei voi tasa-arvolain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa suositella hyvityksen suorittamista syrjinnän uhrille toisin kuin yhdenvertaisuuslain nojalla käsiteltävissä asioissa. Käytännössä hyvitystä hakevan on siten vietävä asiansa aina käräjäoikeuteen. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan monissa tilanteissa ole realistinen, sillä oikeudenkäyntikuluriski muodostaa merkittävän esteen syrjintää epäilevien tai kokeneiden henkilöiden tosiasialliselle pääsylle oikeuksiinsa.
Syrjinnän uhrien oikeussuojan tulisi olla mahdollisimman yhdenmukainen riippumatta siitä, sovelletaanko asiaan tasa-arvolakia vai yhdenvertaisuuslakia.
Lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan liitteenä (pdf).
Annettu 14.4.2026
17.04.2026
