Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta (raskaussyrjintä) (TAS/271/2026)
Tasa-arvovaltuutettu oli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kuultavana 7.4.2026 tasa-arvolain muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä (HE 39/2026 vp).
Tasa-arvovaltuutettu pitää hallituksen esitystä pääosin myönteisenä. On tärkeää, että esityksellä pyritään ehkäisemään erityisesti syrjintäriskejä, jotka liittyvät määräaikaisiin palvelussuhteisiin, työhönottotilanteisiin ja palvelussuhteen jatkumista koskevaan päätöksentekoon.
Syrjinnän kielto ja syrjintä työelämässä
Voimassa olevan tasa-arvolain 7 § kieltää syrjinnän sukupuolen, raskauden, synnytyksen, vanhemmuuden, perheenhuoltovelvollisuuden, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella.
Työelämän syrjintää koskeva tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 2 kohta on ollut lähes muuttumattomana voimassa yli 20 vuotta ja sen soveltamis- ja tulkintakäytäntö on vakiintunut kansallisessa ratkaisukäytännössä. Säännös koskee sekä toistaiseksi voimassa olevia että määräaikaisia palvelussuhteita.
Voimassa olevan 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainitulla työntekijän palvelussuhteen jatkumisen rajoittamisella tarkoitetaan määräaikaisten työsopimusten ja virkamääräysten uusimatta jättämistä. Kielto merkitsee, ettei määräaikaista palvelussuhdetta saa jättää uusimatta raskauden, perheenhuoltovelvollisuuden tai perhevapaan käyttämisen perusteella. Kielto kattaa myös sellaisen määräaikaisista työsopimuksista tai virkamääräyksistä koostuvan palvelussuhteen, joka ei ole yhtäjaksoinen, ainakin jos keskeytykset toistuvat säännöllisesti vuosittain ja kuuluvat toiminnan luonteeseen. Esimerkiksi kouluissa ja päiväkodeissa palvelussuhteet saattavat katketa kesälomien ajaksi.
Arvioitaessa sitä, onko palvelussuhteen uusimatta jättäminen syrjintää, pidetään lähtökohtana sitä, olisiko palvelussuhde jatkunut, jos raskaana tai perhevapaalla olevaan henkilöön olisi sovellettu samoja kriteereitä kuin muihin henkilöihin. Säännöksessä kiellettyä syrjintää on työnhakijan sivuuttaminen esimerkiksi sen vuoksi, että hänellä on pieniä lapsia tai siksi, että hän tulisi jäämään perhevapaalle tai on perhevapaalla.
Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan nyt muutettavaksi siten, että kohdan listaukseen lisättäisiin määräaikaisuus, vanhemmuus ja perheenhuoltovelvollisuus. Esityksessä todetaan, että ehdotettavat lisäykset eivät muuttaisi nykyistä oikeustilaa, vaan selkeyttäisivät sitä ja parantaisivat sen tulkintaa. Ottaen huomioon tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 2 kohdan vakiintuneen tulkinta- ja soveltamiskäytännön on vaikea nähdä, miten ehdotetut muutokset selkeyttäisivät oikeustilaa tai tulkintakäytäntöä. Muutokset vaikuttavat ainoastaan kosmeettisilta.
Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan raskaus- ja perhevapaasyrjintään puuttuminen edellyttäisi syrjinnän kieltämistä erityisesti palvelussuhdelaeissa. Tasa-arvovaltuutettu on eduskunnalle antamissaan kertomuksissa 2018 ja 2022 esittänyt, että syrjintäsuojaa vahvistettaisiin ottamalla palvelussuhdelakeihin kielto jättää määräaikainen työsopimus uusimatta raskauden tai perhevapaan vuoksi. Työsopimuslaissa ja muissa palvelussuhdelaeissa olevat säännökset ovat usein työnantajilla paremmin tiedossa kuin syrjintälainsäädäntöön sisältyvät säännökset.
Työnantajan velvollisuus antaa selvitys menettelystään
Tasa-arvolain 10 §:n tarkoituksena on varmistaa, että syrjintää epäilevä henkilö saa työnantajaltaan kirjallisen selvityksen tämän menettelystä arvioidakseen, onko asiassa perusteita viedä asia tasa-arvovaltuutetun tai tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kirjallisen selvityksen avulla voidaan ehkäistä väärinkäsityksiä ja karsia tarpeettomia tuomioistuin- ja viranomaisprosesseja.
Tasa-arvovaltuutettu kannattaa ehdotettua muutosta 10 §:n 2 momenttiin. Ottaen huomioon raskaus- ja perhevapaasyrjinnän yleisyyden ja sen liittymisen erityisesti määräaikaisten palvelussuhteiden uusimatta jättämiseen, syrjintää epäilevän työntekijän on tärkeää saada työnantajalta selvitys määräaikaisuuden päättymisen syistä tai palvelussuhteen jatkamatta jättämisestä. Tasa-arvovaltuutettu pitää hyvänä myös sitä, että selvitys on annettava automaattisesti, viivytyksettä ja ilman erillistä pyyntöä kirjallisesti. Velvollisuus antaa kirjallinen selvitys vahvistaa myös työnantajan velvollisuutta noudattaa tasa-arvolakia.
Hyvitysvelvollisuuden ulottaminen työvoimaa toiselta vuokraavaan yritykseen
Jatkossa syrjinnän kielto kattaisi tilanteen, jossa työvoimaa vuokrataan toiselta työnantajalta. Myös käyttäjäyritys voisi syyllistyä syrjintään, jos se työntekijää työhön valitessaan tai vuokratyöntekijää koskevaa tilausta tehdessään tai päättäessään asettaa työntekijän epäedulliseen asemaan raskauden, vanhemmuuden tai perheenhuoltovelvollisuuden perusteella. Näissä tilanteissa työntekijällä olisi oikeus vaatia tasa-arvolain 11 §:n mukaista hyvitystä myös käyttäjäyritykseltä. Menettely olisi syrjintää myös silloin, kun se perustuu sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun. Tasa-arvovaltuutettu kannattaa esitettyjä muutoksia.
Hyvityksen vaatiminen
Jatkossa kanne hyvityksen nostamisesta olisi nostettava kaikissa syrjintätilanteissa kahden vuoden kuluessa syrjinnän tapahtumisesta. Tasa-arvovaltuutettu kannattaa ehdotettua muutosta. Muutoksen voi arvioida parantavan syrjintää epäilevän oikeussuojaa.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan asian vireilletulo yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa keskeyttäisi kanneajan kulumisen. Määräaika alkaisi uudelleen, kun syrjintäasia on ratkaistu lainvoimaisesti. Lain perustelussa mainitaan, että asian käsittely lautakunnassa voisi tukea syrjintää epäilevää sen arvioinnissa, onko tapauksessa rikottu tasa-arvolakia ja kannattaako asiaa viedä eteenpäin. Tätä mainintaa voi pitää lähinnä teoreettisena, koska yksilö ei voi itse saattaa asiaansa lautakunnan käsiteltäväksi tasa-arvolain nojalla, vaan sen voivat tehdä ainoastaan tasa-arvo valtuutettu tai työmarkkinakeskusjärjestö.
Lisäksi yksilön oikeusturvan kannalta on ongelmallista, että lautakunta ei tasa-arvolain puolella voi suositella hyvityksen suorittamista syrjinnän uhrille toisin kuin yhdenvertaisuuslain (1325/2014) perusteella käsiteltävissä asioissa. Näin ollen hyvitystä hakevan on joka tapauksessa vietävä asiansa käräjäoikeuteen. Useimmissa tilanteissa tämäkään ei ole realistinen vaihtoehto, sillä oikeudenkäyntikuluriskin vuoksi syrjintää epäilevät tai kokeneet eivät uskalla viedä asiaansa tuomioistuimeen.
Syrjinnän uhrien oikeussuoja pitäisi olla mahdollisimman yhdenmukainen riippumatta siitä, sovelletaanko asiaan tasa-arvolakia vai yhdenvertaisuuslakia. Raskaus- ja perhevapaasyrjinnän uhrin oikeussuojaa parantaisi huomattavasti, että yksilöllä olisi oikeus saattaa asiansa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi yhdenvertaisuuslain tavoin. Tämä säästäisi myös oikeuslaitoksen rajallisia resursseja ja voisi nopeuttaa syrjinnän uhrin pääsyä oikeuksiinsa erityisesti, jos lautakunta voisi suositella myös hyvityksen suorittamista syrjinnän uhrille.
Tasa-arvovaltuutetun resurssit
Hallituksen esityksen mukaan ehdotetuilla muutoksilla voisi olla viranomaisvaikutuksia yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan, tuomioistuimiin sekä mahdollisesti tasa-arvovaltuutettuun.
Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan hallituksen esitys eduskunnalle laiksi työsopimuslain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 199/2025 vp), jolla pyritään madaltamaan kynnystä määräaikaisten työsopimusten solmimiseen siten, että ensimmäinen määräaikainen työsopimus voitaisiin tehdä ilman perusteltua syytä ja riippumatta työnantajan työvoiman tarpeen pysyvyydestä.
Esityksessä todetaan sen lisäävän määräaikaisten työsuhteiden määrää. Vaikutusarvioiden ja asiantuntijalausuntojen mukaan muutos tulee lisäämään erityisesti raskaus- ja perhevapaasyrjintää. On selvää, että lisääntyvät syrjintäepäilyt näkyvät kasvavina yhteydenottoina tasa-arvovaltuutettuun. Tasa-arvovaltuutettu pitää erittäin valitettavana, että sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelussa ei ole tuotu esiin työsopimuslain muutosten vaikutuksia tasa-arvovaltuutetun tehtävien lisääntymiseen.
Tasa-arvovaltuutettu sai ennätysmäärän yhteydenottoja vuonna 2025. Yhteydenottoja tuli 1 338, ja suurin osa koski työelämää sekä erityisesti raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Yhteydenottojen määrä on kasvanut noin 60 prosenttia vuoteen 2020 verrattuna. Tasa-arvovaltuutetun toimisto on hyvin pieni (vain seitsemän esittelijää). Toimiston resursseja ei ole lisätty, vaikka tehtävät ja työmäärä ovat kasvaneet merkittävästi. Vuoden 2025 alusta resurssit jopa heikkenivät. Määrärahoja on vähennetty entisestään vuodelle 2026.
Lisäksi tasa-arvovaltuutetulle on tulossa useita uusia tehtäviä eri aikaan tehtävien lain muutosten seurauksena. Nykyisten ja tulevien tehtävien sekä käytettävissä olevien resurssien välinen kuilu on kasvanut niin suureksi, että se vaarantaa syrjintää kokeneiden henkilöiden oikeusturvan ja mahdollisuuden saada apua tarkoituksenmukaisella ja viivytyksettömällä tavalla. Tasa-arvovaltuutettu muistuttaa, että oikeusvaltiossa lainvalvontaa ei voida perustaa jatkuvaan aliresursointiin.
Lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan liitteenä (pdf).
Annettu 2.4.2026
17.04.2026
