Vanhempien epätasa-arvo vuoroasumistilanteissa (TAS 40/2021, annettu 15.3.2021)

Tasa-arvovaltuutetulta pyydettiin lausuntoa lasten vuoroasumiseen liittyvistä ongelmista. Lausunnonpyytäjä katsoi, että oikeusministeriön antamassa ohjeessa lapsen elatusavun suuruuden arvioimisesta (Oikeusministeriön julkaisu 2007:2) ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon niitä tapauksia, joissa lapset asuvat vanhempien luona vuoroviikoin. Lausuntopyynnön mukaan kyseisen ohjeen luonapitovähennys ei ota riittävästi huomioon etävanhemmalle lasten luonapidosta aiheutuvia kuluja vuoroasumistilanteissa.

Elatusavun määräytymisestä säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa. Lapsen elatuksesta annetun lain 2 §:n mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. 

4 §:n mukaan vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, jos hän ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta, lapsi ei asu pysyvästi hänen luonaan tai lapsi asuu vuorotellen hänen ja toisen vanhempansa tai muun huoltajansa luona.

Elatusavun määrä ja sen suorittamistapa vahvistetaan sopimuksella tai tuomiolla. Edellä mainitussa oikeusministeriön antamassa ohjeessa elatusavun arvioimiseksi todetaan luonapitovähennyksestä muun muassa, että kun arvioidaan luonapidon laajuutta luonapitovähennyksen suuruuden määrittelyä varten, ratkaisevaa on keskimääräinen yöpymisten määrä kuukautta kohden.  Yöpymisten määrään lasketaan mukaan sekä säännölliset viikonloppu- tai vastaavat tapaamiset että loma-aikoina toteutuvat pitempiaikaiset luonapitojaksot kalenterivuoden aikana. Näin saatu yhteismäärä jaetaan kahdellatoista. Luonapitovähennyksen suuruuteen vaikuttavat siten kuukausittaisten yöpymisten keskiarvoa korottavana tekijänä esimerkiksi kesäaikana toteutuvat pitemmät luonapitojaksot. Luonapitovähennyksen ja sen myötä elatusavun suuruus on kuitenkin kaikkina kalenterikuukausina samansuuruinen.

Ohjeessa on esitetty luonapitovähennyksen määrästä taulukko, josta ilmenee  luonapitovähennyksen määrä lapsen iän ja luonapidon laajuuden perusteella. Ohjeessa esitetyt euromäärät perustuvat siihen, että lasta tapaava vanhempi vastaa luonapidon aikana ainoastaan lapsen välttämättömistä elinkustannuksista. Jos vanhemmat ovat sopineet, että lapsi viettää molempien vanhempiensa luona yhtä paljon aikaa ja molemmat vanhemmat myös vastaavat kaikista lapsesta aiheutuvista kustannuksista yhtäläisesti, vanhemmat voivat luonnollisesti sopia myös suuremmasta vähennyksestä kuin ohjeessa on esitetty. Ohjeen mukaan luonapitovähennys on enintään 66 euroa (vanhempi pitää lasta luonaan 13-15 yötä kuukaudessa ja lapsi on 13–17-vuotias). 

Vuorovanhemmuusperheiden asemaa tulisi parantaa

Lasten vuoroasumisesta on julkaistu tutkimus (Lasten vuoroasuminen ja sosiaaliturva; Vuoroasumisen nykytila ja merkitys etuus- ja palvelujärjestelmän kannalta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:51). Kyseisen tutkimuksen mukaan tällä hetkellä vuoroasumisen ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseen liittyy useita ongelmakohtia, eikä vuoroasuvia lapsia tai heidän vanhempiaan kohdella yhdenvertaisesti. Kyselyssä vanhemmat nostivat esiin asumistuen lisäksi muun muassa koulukuljetukset sekä ongelmat tiedonsaannissa lasta koskevista asioista.

Lasten asumisjärjestelyt vaikuttavat sekä lapsen että vanhemman oikeuteen saada sosiaaliturvaa ja monia palveluja. Vuoroasuvalla lapsella on käytännössä kaksi kotia, mutta monissa etuuksissa ja palveluissa lapsen virallinen kotiosoite ratkaisee sen, kummalla vanhemmalla on oikeus saada lapseen liittyvää etuutta tai mistä palveluja on mahdollista saada. 

Etuudet ja palvelut vaikuttavat kuitenkin osaltaan siihen, kuinka sujuvaksi arki kahden kodin välillä muodostuu. Joulukuussa 2019 voimaan tulleessa uudistetussa lapsenhuoltolaissa vuoroasuminen mainitaan ensimmäistä kertaa lainsäädännössä yhtenä vaihtoehtona lapsen asumisen järjestämisessä. Oikeudellisen aseman tunnustamisen lisäksi vuoroasumisen huomioiminen edellyttää monien sosiaalietuuksien ja oikeuksien määräytymisperusteiden uudelleenarviointia. Ratkaistavia kysymyksiä ovat silloin muun muassa missä määrin vuoroasuvan lapsen kummallakin vanhemmalla on oikeus sosiaalietuuksiin tai palveluihin tai miten etuuksia jaetaan vanhempien kesken.

Tasa-arvovaltuutettu totesi, että tasa-arvolain 4 §:n mukaan viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luoda ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa.

Vuoroasumisen ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseen liittyy useita ongelmakohtia, eikä vuoroasuvia lapsia tai heidän vanhempiaan kohdella yhdenvertaisesti. Myöskään oikeusministeriön elatusavun arvioimisesta annetussa ohjeessa ei ole otettu erikseen huomioon vuoroasumista eivätkä ohjeen mukaiset luonapitovähennykset sellaisenaan sovellu vuoroasumiseen. 

Tasa-arvovaltuutettu katsoi lausunnossaan, että vuorovanhemmuusperheiden asemaa tulisi parantaa asumistuessa ja muussa sosiaaliturvassa ja siten tukea tasa-arvoista vuorovanhemmuutta. Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä, että asiaa koskeva oikeuskäytäntö (mm. KKO:2001:140, KKO:2010:38, Turun HO:2020:10) saatetaan elatussopimuksia vahvistavien sosiaaliviranomaisten tietoon esimerkiksi uudistamalla ja päivittämällä elatusavun arvioimisesta annettua oikeusministeriön ohjetta. Vuoroasuminen tulisi ottaa elatussopimuksissa huomioon sillä tavalla kuin se on vanhempien kesken tosiasiallisesti järjestetty. 

Tasa-arvovaltuutettu antoi kyseisen kannanoton tiedoksi oikeusministeriölle ja sosiaali- ja terveysministeriölle.

06.04.2021