Välillisen palkkasyrjinnän kielto kertaluontoista palkkaetuutta myönnettäessä (TAS/791/2023, annettu 25.2.2025)
A:lle ei maksettu valtion virka- ja työsopimuksen 7 § tarkoitettua kertaerää (12,5 prosenttia palkasta, kuitenkin vähintään 500 euroa). Työnantajan mukaan kertaerää ei tule maksaa vuorotteluvapaalla olleille virkamiehille ja työntekijöille. Kyseistä kertaerää koskevassa sopimusmääräyksessä todetaan, että kertaerää ei makseta, jos virkamies tai työntekijä on 1.–28.2.2023 välisen ajan harkinnanvaraisella palkattomalla virkavapaalla tai palkattomasti työstä vapautettuna.
Työntekijä A ja tämän ammattiliitto pyysivät tasa-arvovaltuutetun arvion siitä, onko valtion työ- ja virkaehtosopimuksen 7 § olevaa määräystä pidettävä tasa-arvolain välillisen palkkasyrjinnän kiellon vastaisena, kun se jättää vuorotteluvapaalla olleet ilman kyseistä palkkaerää.
Välillisesti syrjivänä on pidettävä eri asemaan asettamista sukupuoleen nähden neutraalilta vaikuttavan säännöksen, perusteen tai käytännön nojalla, jos menettelyn vaikutuksesta henkilöt voivat tosiasiallisesti joutua epäedulliseen asemaan sukupuolen perusteella.
Epäedulliseen asettaminen on pystyttävä osoittamaan. Todistustaakka on syrjintään vetoavalla. Tasa-arvolaissa ei ole asetettu rajoituksia todistelulle.
Huonompaan asemaan joutumista arvioitaessa vertailukohteen valinta vaikuttaa olennaisesti sen arvioimiseen, onko jotain normia tai menettelyä pidettävä syrjivänä. Tasa-arvovaltuutettu käy lausunnossaan läpi tosiasiallisten sukupuolivaikutusten arviointia ja siitä esitettävää todistelua, vertailupiirien rakentamista epäedullisen aseman arvioimiseksi sekä kyseisen kertaluontoisen palkanerän luonnetta etuutena, jonka se katsoo lähtökohtaisesti olevan luonteeltaan palkankorotuksen luontoinen ja kuuluvan työstä poissaolleille.
Tasa-arvovaltuutettu arvioi, että palkkaerää koskevalla rajoituksella on kokonaisuutena arvioiden tosiasiallisia sukupuolivaikutuksia ja se asettaa näin naiset tasa-arvolain tarkoittamalla tavalla epäedullisempaan asemaan. Kyseinen rajoitus voisi tällöinkin olla mahdollinen, jos se olisi perusteltavissa hyväksyttävällä ei-syrjivällä perusteella.
Tasa-arvovaltuutettu katsoo, ettei asiassa ole sille esitetty oikeuskäytännön nojalla hyväksyttävää tavoitetta kyseiselle rajoitukselle.
Tasa-arvolain syrjinnän kieltävät säännökset ovat ehdottomia, eikä näistä pakottavan lainsäädännön mukaisista kielloista voida poiketa myöskään virka- ja työehtosopimuksin. Työnantaja ei voi vedota siihen, että syrjivät määräykset sisältyvät virka- ja työehtosopimukseen, jonka viranhaltijoita ja työntekijöitä edustavat sopijajärjestöt olivat hyväksyneet (mm. TT 1998:34, TT 2023:46).
Valtion virka- ja työehtosopimuksen 7§ määräystä on näin pidettävä tasa-arvolain syrjintäkiellon vastaisena. A:lla tulisi olla oikeus kyseiseen palkanerään.
Tasa-arvovaltuutettu on jo aiemmin arvioinut perhevapailla olleiden työntekijöiden oikeutta erilaisiin kertaeriin ja sen lausuntokäytäntö (erityisesti TAS/408/2018, TAS/124/2023, TAS/204/2023 osoittavat, että kyseisen kaltaisiin kertaluontoisiin palkankorotusratkaisuihin liittyy tasa-arvon näkökulmasta haasteita, jotka on syytä huomioida. Valtuutettu painottaa, että työ- ja virkaehtosopimuksia solmivien osapuolten tulisi kiinnittää riittävästi huomioita palkka- ja muiden palvelussuhteen ehtoja sopiessaan siihen, että ne ovat kokonaisuudessaan tasa-arvolain velvoitteiden mukaisia.
Lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan liitteenä (pdf).
07.03.2025
