Palkkatasa-arvosta keskustellaan paljon.
Paljon harvemmin pysähdymme pohtimaan, miksi sillä on merkitystä.

Viime kuukausina keskustelu on keskittynyt palkka-avoimuusdirektiiviin. On puhuttu uusista velvollisuuksista, työnantajien hallinnollisesta taakasta, työntekijöiden oikeuksista ja siitä, miten direktiivi pitäisi Suomessa panna täytäntöön.

Kaikki nämä kysymykset ovat tärkeitä.
Silti huomaan palaavani yhä uudelleen yhteen toiseen kysymykseen.

Miksi palkkatasa-arvolla on merkitystä?

Palkkatasa-arvoa tarkastellaan usein sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Se on tärkeä näkökulma, mutta ei suinkaan ainoa. Palkkatasa-arvossa on kyse myös siitä, millaista työelämää haluamme rakentaa.

Työelämä toimii parhaiten silloin, kun ihmiset voivat luottaa siihen, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Se ei tarkoita, että kaikkien pitäisi saada sama palkka. Se tarkoittaa sitä, että palkkaerot perustuvat hyväksyttäviin syihin ja että samaa tai samanarvoista työtä tekeviä kohdellaan tasapuolisesti.

Luottamus on työelämän näkymätöntä pääomaa.

Se ei synny laeista eikä juhlapuheista. Se rakentuu vähitellen kokemuksesta, että yhteiset pelisäännöt ovat oikeudenmukaiset ja että niitä myös noudatetaan.

Usein kysytään, mitä palkkatasa-arvo tai palkka-avoimuus maksaa. Minusta kannattaa kysyä myös toinen kysymys.

Mitä maksaa työelämä, jossa ihmiset eivät luota siihen, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti?

Hintaa on vaikea laskea euroissa. Se näkyy heikompana sitoutumisena, tarpeettomina ristiriitoina, menetettyinä mahdollisuuksina ja vähitellen rapautuvana luottamuksena yhteisiin pelisääntöihin.

Suomessa käydään paljon keskustelua kilpailukyvystä. Puhumme investoinneista, osaamisesta, innovaatioista, tuottavuudesta ja talouskasvusta. Kaikki nämä ovat tärkeitä.

Mutta kilpailukyvylläkin on edellytyksensä. Yksi niistä on työelämä, jossa ihmiset voivat luottaa siihen, että yhteiset pelisäännöt ovat oikeudenmukaiset.

Siksi oikeudenmukaisuus ei ole kilpailukyvyn vastakohta. Se on yksi kilpailukykyä rakentavista voimavaroista.

Tästä näkökulmasta ajattelen myös palkka-avoimuusdirektiiviä. Direktiivi on yksi keino edistää palkkatasa-arvoa.

Mutta oikeudenmukainen työelämä ei synny pelkästään lainsäädännöllä. Se rakentuu työpaikoilla – siinä, miten ihmisiä kohdellaan, miten päätöksiä tehdään ja miten oikeudenmukaisiksi yhteiset pelisäännöt koetaan.
Hyvällä lainsäädännöllä on kuitenkin tärkeä tehtävä. Sen tulee tukea tätä kehitystä ja antaa ihmisille mahdollisuus puuttua epäoikeudenmukaisuuteen silloin, kun sitä ilmenee.

Juuri tätä tasa-arvovaltuutettu omassa työssään tavoittelee.

Tasa-arvovaltuutetun tehtävänä on edistää palkkatasa-arvoa valvomalla tasa-arvolain noudattamista. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa työnantajien tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten valvontaa sekä palkkasyrjintää koskevien asioiden käsittelyä.

Palkka-avoimuusdirektiivi merkitsee tasa-arvovaltuutetulle suurinta yksittäistä muutosta viranomaisen yli 40-vuotisen historian aikana. Tehtävät laajenevat merkittävästi, mutta perustehtävä säilyy samana: edistää työelämää, jossa oikeudet toteutuvat käytännössä ja jossa ihmiset voivat luottaa siihen, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti.

Toivon, että keskustelu palkka-avoimuusdirektiivistä ei jää vain siihen, mitä direktiivi velvoittaa tekemään. Toivon, että keskustelemme enemmän siitä, millaista työelämää ja millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa.

Palkkatasa-arvo ei ole tärkeää vain siksi, että laki sitä edellyttää. Se on tärkeää siksi, että oikeudenmukainen työelämä rakentaa luottamusta. Ja luottamus on yksi hyvin toimivan yhteiskunnan tärkeimmistä voimavaroista.