Määräaikaisten työsopimusten helpottamisen vaikutukset arvioitava huolella (TAS/54/2026)

Tasa-arvovaltuutettu oli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kuultavana 13.2.2026 hallituksen esityksestä, joka helpottaisi määräaikaisten työsopimusten solmimista.

Esityksen mukaan ensimmäisen määräaikaisen työsopimuksen voisi tehdä ilman laissa nykyisin edellytettyä perusteltua syytä ja riippumatta työnantajan työvoiman tarpeen pysyvyydestä. Määräaikainen työsopimus olisi mahdollista uusia kaksi kertaa, kunhan sopimusten yhteenlaskettu kesto ei ylittäisi kahta vuotta. Määräaikaisen työsopimuksen solmiminen ilman perusteltua syytä olisi myös mahdollista, jos työnantajan ja työntekijän välisen edellisen työsuhteen päättymisestä olisi kulunut sopimuksen alkamishetkellä vähintään kaksi vuotta. Ilman perusteltua syytä tehty määräaikainen työsopimus olisi irtisanottavissa kuuden kuukauden jälkeen. 

Esitetyt muutokset heikentävät työsuhdeturvaa

Esityksen myötä epätyypillisten työsuhteiden määrä tulee kasvamaan ja samalla työntekijöiden työsuhdeturva tulee heikkenemään. Työsuhdeturvaa ei heikennä pelkästään se, että määräaikaisten työsuhteiden solmimista helpotetaan, vaan myös se, että määräaikaisten työsopimusten irtisanominen mahdollistetaan työnantajan toimesta kesken sopimuskauden. Myös takaisinottovelvollisuuden rajaaminen 50 henkilöä tai sitä enemmän työllistäviin työnantajiin sekä lomautusilmoitusajan lyhentäminen kaventavat työntekijöillä nykyisin olevaa turvaa.

Työntekijöiden työsuhdeturvan ja aseman heiketessä heidän mahdollisuutensa nostaa esiin epäkohtia pienenevät. Työntekijöiden neuvotteluasema epävarmoissa tilanteissa työsuhdetta solmittaessa, sen jatkoa pohdittaessa ja sovittaessa tai sen päätyttyä on heikko. Vaikka työnantaja toimisi lain vastaisesti, työntekijä ei seuraamusten pelossa uskalla välttämättä toimia asiassa. Myös mahdollisten rikkomusten toteennäyttäminen tulisi vaikeutumaan muutosten myötä. Kaikki nämä yhdessä tulevat lisäämään työelämän syrjintätilanteita. 

Syrjinnän kieltoa vahvistettava

Ehdotettu työsopimuslain 1 luvun 3 § sisältäisi kirjauksen siitä, ettei määräaikaista työsopimusta saa tehdä tai jättää tekemättä syrjivin perustein. Esityksen perustelujen mukaan kielto syrjivien perustelujen huomioimisesta olisi luonteeltaan informatiivinen säännös, jolla viitattaisiin tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain syrjinnän kieltoihin.

Tasa-arvovaltuutettu katsoo kyseisen muotoilun olevan lähinnä ilmoitusluontoinen muistutus jo olemassa olevista syrjinnän kielloista. Se ei takaa työntekijöille riittävää suojaa tasa-arvolain kieltämältä sukupuoleen, raskauteen tai perheenhuoltovelvollisuuteen liittyvältä syrjinnältä, jos samalla madalletaan kynnystä määräaikaisten työsopimusten solmimiselle. 

Oikeustilan selventämiseksi työsopimuslakiin tulisi tehdä nimenomainen lisäys, joka kieltäisi määräaikaisen työsopimuksen solmimatta tai uusimatta jättämisen tasa-arvolaissa kiellettyjen syrjintäperusteiden, kuten raskauden tai perhevapaan perusteella. Työlainsäädäntö on työnantajille usein syrjintälainsäädäntöä tutumpaa, joten tämän lisäyksen myötä syrjinnän kieltojen näkyvyys kasvaisi ja niiden sisältö selkiytyisi.

Raskaus- ja perhevapaasyrjintä lisääntyy muutosten myötä

Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on yksi suomalaisen työelämän pitkäaikaisista ja sitkeimmistä ongelmista. Jo nykyisellään määräaikaisuuksiin liittyvät raskaus- ja perhevapaasyrjintätapaukset muodostavat merkittävän osan tasa-arvovaltuutetun käsittelemistä syrjintäepäilytapauksista. Määräaikaisuudet vaikeuttavat erityisesti naisten työuralla etenemistä ja luovat taloudellista epävarmuutta. Määräaikaisten työsuhteiden käytön lisääntyminen tulee heikentämään työehtoja ja niistä neuvottelemista. Se tulee myös heikentämään esimerkiksi vuosiloman ansaintaa, millä voi olla vaikutusta perheenhuoltovelvollisuuksiin ja mahdollisuuksiin yhdistää työ- ja perhe-elämä. Määräaikaisten työsuhteiden määrän kasvaessa myös syrjintätapaukset tulevat lisääntymään ja voimistumaan.  

Esityksen huolestuttavuutta lisää myös se, että lakimuutoksella tunnistetaan olevan vaikutuksia lasten saamisen myöhentymiseen ja siten syntyvyyteen. Työelämää koskevilla lakimuutoksilla, jotka lisäävät entisestään epävarmuutta ja jotka kohdistuvat heikommassa asemassa oleviin nuoriin ja erityisesti naisiin, on eittämättä heijastevaikutuksia syntyvyyteen. Määräaikaisten työsopimusten solmimisen helpottaminen yhdessä muiden työlainsäädäntöä koskevien heikennysten kanssa tulee varmasti näkymään paitsi syrjintätapausten lisääntymisenä myös tulevien vuosien syntyvyysluvuissa. 

Välillinen syrjintä pystyttävä oikeuttamaan

Tasa-arvolain 7 § kieltää välittömän ja välillisen syrjinnän. Välillisellä sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä tarkoitetaan eri asemaan asettamista sukupuoleen nähden neutraalilta vaikuttavan säännöksen, perusteen tai käytännön nojalla, jos menettelyn vaikutuksesta henkilöt voivat tosiasiallisesti joutua epäedulliseen asemaan sukupuolen perusteella. Menettely ei kuitenkaan ole syrjintää, jos sillä pyritään hyväksyttävään tavoitteeseen ja valittuja keinoja on pidettävä aiheellisina ja tarpeellisina tavoitteeseen nähden. 

Työsopimuslakiin esitetyt muutokset ovat sinänsä neutraaleja ja ne kohdistuvat kaikkiin henkilöihin riippumatta heidän sukupuolestaan. Ottaen kuitenkin huomioon, että määräaikaiset työsuhteet ovat selvästi yleisempiä naisilla kuin miehillä sekä ilmiön pysyvyyden, tulevat esitetyt säännösmuutokset kohdistumaan eri tavoin miehiin ja naisiin. Myös määräaikaisiin työsuhteisiin liittyvät raskaus- ja perhevapaasyrjintätapaukset koskevat nimenomaan naisia. Tasa-arvovaltuutettu katsoo, että esitettyjen työsopimuslain muutosten toteutuessa naiset tulevat joutumaan epäedullisempaan asemaan kuin miehet. 

Esityksessä on pyritty perustelemaan tavoitteena olevaa työllistymisen esteiden purkamista ja työllisyyden edistämistä. Esityksessä on tuotu myös esiin perustuslain 18 § 2 momentista tuleva velvoite, jonka mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Tasa-arvovaltuutettu ei kiellä, etteikö työllisyyden edistäminen olisi tavoitteena hyväksyttävä. Sen sijaan valitun keinon osalta asiaa on syytä pohtia perusteellisesti. Punninnassa on huomioitava perustuslain 18 § 1 momentista tuleva velvoite julkiselle vallalle huolehtia työvoiman suojelusta, perustuslain 6 § yhdenvertaisuudesta sekä perustuslain 21 § ja 22 § oikeusturvasta ja perusoikeuksien turvaamisesta. Valtion on huolehdittava perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta ja syrjinnän ehkäisemisestä. Myös sille, että esityksen vaikutukset kansantaloudelle, tuottavuudelle ja työllisyydelle ovat jääneet hyvin avoimiksi tai suorastaan olemattomiksi, tulee antaa painoa. Lainsäätäjän tehtävänä on suorittaa tarvittava punninta tavoitteen ja käytettävien keinojen aiheellisuuden ja tarpeellisuuden välillä. Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan esityksestä tulisi pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto. 
 

Annettu 11.2.2026

23.02.2026