Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle luonnoksesta hallituksen tasa-arvo-ohjelmaksi 2024–2027 (VN/27297/2023, annettu 10.10.2024)

Tasa-arvovaltuutettu arvostaa sitä, että nykyinen hallitus jatkaa edeltävien hallituksien perinnettä laatia tasa-arvo-ohjelma tasa-arvopoliittisten prioriteettien ja tahtotilan ilmaisuna. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma vuosille 2024–2027 perustuu pääministeri Orpon hallitusohjelmaan. Ohjelmaan on koottu hallituksen toimenpiteet sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. Valitettavasti ohjelman perusteella näyttää siltä, etteivät monetkaan ohjelmaan sisältyvät toimenpiteet ole kovin konkreettisia eivätkä välttämättä kaikilta osin edes sellaisia, jotka edistäisivät sukupuolten tasa-arvoa. Ohjelmasta myös puuttuvat toimenpiteet, joilla edistetään sukupuolivähemmistöjen asemaa. Tähän tiivistelmään on koottu joitakin keskeisiä huomioita. Tasa-arvovaltuutettu on kommentoinut koko ohjelmaa lausunnossaan, joka on luettavissa kokonaisuudessaan liitteenä sekä osoitteesta Lausuntopalvelu.fi.

Samapalkkaisuuden edistäminen

Vuosille 2024–2027 sovitun samapalkkaisuusohjelman tavoitteeksi on asetettu, että naisten ja miesten välinen palkkaero kaventuisi enintään 14,5 prosenttiin vuosien 2024–2027 aikana. Kun tasa-arvoinen palkkaus on perus- ja ihmisoikeus, ei palkkaeron kaventaminen vajaalla kahdella prosenttiyksiköllä nykyisestä noin 16,6 prosentista ole kovin kunnianhimoinen tavoite. 

Samapalkkaisuusohjelman toimenpiteet kohdistuvat palkkausjärjestelmiin ja palkkatietämykseen, työpaikkojen tasa-arvosuunnitteluun, sukupuolen mukaan eriytyneen työnjaon purkuun, sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Ohjelmaan on sisällytetty myös yksityisalojen liittojen väliset keskustelut mahdollisesta osallistumisesta samapalkkaisuusohjelmiin. Samapalkkaisuusohjelman toimenpiteet palkkaeron kaventamiseksi vaikuttavat lähinnä hurskailta toiveilta kuin konkreettisilta toimilta.

Leila Kostiainen arvioi edellisen samapalkkaisuusohjelman 2020–2023. Hän muun muassa suositteli, että tehtäisiin taloustieteellinen vaikuttavuusanalyysi, jossa selvitetään samapalkkaisuusohjelmien, lainsäädännön muutosten, taloussuhdanteiden, työmarkkinoiden rakennemuutosten ja työmarkkinatoimenpiteiden vaikutuksia naisten ja miesten keskiansioiden eron muutoksiin. Orpon hallitusohjelmassa mainitaan, että hallitus teettäisi selvityksen, mutta jostain syystä tätä ei mainita tasa-arvo-ohjelman toimenpiteissä. Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä, että tämä selvitys tehtäisiin mahdollisimman pikaisesti. 

Samapalkkaisuuden vahvistaminen EU-direktiivillä

Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä, että Euroopan unionin direktiivi (EU) 2023/970 miesten ja naisten samapalkkaisuuden lujittamisesta palkkauksen läpinäkyvyyden ja täytäntöönpanomekanismien avulla toimeenpannaan Suomessa asianmukaisesti. Valtuutettu pahoittelee, että direktiivistä tunnetaan enimmäkseen sen palkkauksen läpinäkyvyyttä koskeva osuus, mutta direktiivin toinen tärkeä elementti, palkkausjärjestelmien kehittäminen, on vähemmän tunnettu. Tämä näkyy myös siinä, että direktiivistä puhutaan virheellisesti vain palkka-avoimuusdirektiivinä. 

Tasa-arvovaltuutettu katsoo, että direktiivin minimitäytäntöönpanoon kuuluu, että työnantajilla on oltava palkkarakenteet, joilla varmistetaan, että samasta tai samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka. Tämän periaatteen kirjaaminen lainsäädäntöön on tärkeä askel samapalkkaisuuden edistämisessä. Palkkausjärjestelmien työn vaativuuden arviointia kehittämällä voidaan palkkaeroja miesten ja naisten välillä pienentää jopa niin, ettei tästä aiheudu ylimääräisiä kustannuksia työnantajille, koska palkkamuutokset tehdään järjestelmän sisällä. 

Raskaus- ja perhevapaasyrjintään on puututtava lainsäädännöllä 

Tasa-arvo-ohjelman mukaan raskaus- ja perhevapaasyrjintään on tarkoitus kohdistaa tehokkaampia keinoja. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut 13.12.2023 tätä varten kolmikantaisen työryhmän (hankenumero STM095:00/2023). Tasa-arvovaltuutettu pitää perusteltuna, että lainsäädännön muutoksia valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriön johdolla niin, että tasa-arvolain syrjinnän kieltoa täsmennetään raskaus- ja perhevapaasyrjinnän osalta. Tasa-arvolakiin tulisikin kirjata selkeästi nykyinen oikeuskäytäntö määräaikaisten työntekijöiden suojasta työsuhteen päättämiseltä raskauden tai perhevapaan takia. 

Tasa-arvovaltuutetun valvontatyössä on noussut esiin erityisen ongelmallisena vuokratyöntekijöiden asema. Vuokratyöntekijä on työsuhteessa vuokrausyritykseen, mutta työntekijän tosiasiallinen työllistyminen riippuu vuokrausyritykseen toimeksiantosuhteessa olevasta käyttäjäyrityksestä. Jos käyttäjäyritys valikoi työntekijän raskauden vuoksi pois työssä jatkavien joukosta, käyttäjäyritys ei joudu tasa-arvolain mukaiseen hyvitysvastuuseen menettelystään. Käyttäjäyrityksen voidaan kyllä katsoa rikkoneen tasa-arvolain 7 §:n mukaista syrjinnän yleiskieltoa, mutta sen rikkomisesta ei voida tuomita tasa-arvolain mukaista hyvitystä, joka on vain työnantajalle asetettu tasa-arvolain 8–8 e §:ssä säädettyjen kieltojen seuraamus. Tasa-arvovaltuutettu katsoo, että lainsäädäntöä pitäisi muuttaa niin, että vuokratyöntekijät ovat syrjintäsuojan suhteen samassa asemassa kuin muut työntekijät. Hyvitysseuraamus pitää ulottaa käyttäjäyritykseen silloin, kun käyttäjäyrityksen syrjivä menettely on tosiasiallisesti vaikuttanut työntekijän työn päättymiseen.

Seksuaalinen häirintä

Vuoden 2005 uudistuksessa häirintäsäännöksiä muutettiin ennen kaikkea EU:n tasa-arvodirektiivin takia. Tuolloin työnantajan tasa-arvon edistämisvelvoitteita koskevasta 6 §:stä poistettiin nimenomainen maininta häirinnästä, koska työnantajalle säädettiin yleinen velvollisuus ennaltaehkäistä syrjintää. Tämän velvoitteen, nykyisen 6 §:n 2 momentin 6 kohdan, katsotaan sisältävän velvoitteen ennaltaehkäistä myös häirintää. Tasa-arvovaltuutetun mukaan ymmärrys velvoitteen laajuudesta ei ole riittävä, vaan velvoite ennaltaehkäistä häirintää tulisi mainita nimenomaisesti tasa-arvolaissa. Häirintä tulisi mainita kaikkia työnantajia velvoittavassa 6 §:ssä sekä osana työnantajien 6 a §:n mukaista tasa-arvosuunnitteluvelvoitetta.

Tasa-arvovaltuutettu on muutoinkin kiinnittänyt huomiota siihen, että häirinnän uhrin oikeusturvaa on parannettava. Nykytilaa ja uhrien pääsyä oikeuteen tulisi selvittää ja selvityksen pohjalta arvioida muutostarpeita.

Tasa-arvolain toimivuuden selvittäminen

Tasa-arvovaltuutettu on eduskunnalle 2022 antamassaan kertomuksessa suositellut tasa-arvolain toimivuutta koskevan selvityksen tekemistä sekä ehdottanut useita toimenpiteitä, joiden avulla voitaisiin helpottaa syrjinnän uhrin pääsyä oikeuksiinsa ja kehittää valtuutetun toimivaltuuksia vastaamaan yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltuuksia. 

Tasa-arvovaltuutettu on esittänyt, että valtuutetulle annettaisiin itsenäinen kanneoikeus tasa-arvolakiin perustuvissa syrjintäriidoissa. Moniin syrjintäriitoihin liittyy julkinen intressi saada asiassa lain tulkintaa selventävä oikeuden ratkaisu, joten valtuutetun kanneoikeus tulisi tarpeeseen.

Syrjintäkieltoihin liittyvät asiat ovat usein kollektiivisia. Samaan asiaan liittyvä oikeussuojan tarve voi koskea laajaakin joukkoa. Tällöin yksilökanne ei lähtökohtaisesti ole paras tapa puuttua syrjivään asiantilaan, vaan olisi hyvä, jos valtuutetulla olisi oikeus nostaa kanne omissa nimissään tasa-arvolain soveltamista koskevissa riidoissa.

Usein syrjintä ei perustu vain yhteen perusteeseen, vaan siihen saattaa kytkeytyä useita eri tekijöitä. Muut tekijät yhdessä sukupuolen kanssa voivat lisätä tasa-arvolaissa kielletyn syrjinnän kokemuksia. Esimerkiksi naisilla, nuorilla, vähemmistöön kuuluvilla pienituloisilla henkilöillä on muita suurempi riski kokea tasa-arvolaissa kiellettyä seksuaalista häirintää. Niitä tilanteita, joissa sukupuoli yhdessä muiden eriarvoisuutta aiheuttavien tekijöiden kanssa johtaa syrjintään, kutsutaan risteäväksi syrjinnäksi. 

Tasa-arvolain perustelujen mukaan tasa-arvovaltuutettu ei voi käsitellä risteävään syrjintään liittyviä syrjintäepäilyjä, vaikka sukupuoli olisi syrjinnän kannalta oleellinen elementti. Tämä rajoittaa tasa-arvovaltuutetun mahdollisuuksia puuttua sukupuolten tasa-arvon kannalta tärkeisiin ja ajankohtaisiin kysymyksiin.  Tasa-arvovaltuutettu onkin esittänyt, että risteävän syrjinnän rajaamista valtuutetun toimivallan ulkopuolelle tulisi arvioida uudelleen.

Tasa-arvovaltuutettu on pitänyt tärkeänä, että syrjintää kokeneella olisi käytössään myös matalan kynnyksen oikeusturvakanavia, joiden kautta voitaisiin selvittää ja päättää hyvityksestä ilman korkeaa kuluriskiä ja pitkiä käsittelyaikoja. Tasa-arvovaltuutettu on ehdottanut, että selvitettäisiin mahdollisuutta kehittää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaa matalan kynnyksen oikeussuojaelimeksi, jonne yksittäinen ihminen voisi saattaa asiansa käsiteltäväksi. Samalla tulisi selvittää, voisiko lautakunta määrätä maksettavaksi myös hyvitystä.

14.10.2024