Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle rikoslain muuttamisesta ja sukupuolen huomioimisesta rangaistuksen koventamisperusteena (HE 7/2021 vp.) (TAS 525/2021, annettu 27.10.2021)

Tasa-arvovaltuutettu oli eduskunnan lakivaliokunnan kuultavana 27.10.2021 rikoslain muutoksesta, jossa rangaistuksen mittaamisen koventamisperusteisiin lisättäisiin maininta rikoksen tekemisestä uhrin sukupuoleen perustuvasta vaikuttimesta.

Eduskunnan lakivaliokunta pyysi tasa-arvovaltuutetulta lausunnon hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi rikoslain uudistamisesta. (HE 7/2021 vp.) Tasa-arvovaltuutettu tarkasteli lausunnossaan rikoslakia sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. 

Ehdotettu muutos on kannatettava mutta osin puutteellinen

Rikollisuus, väkivalta ja vihapuhe ovat sukupuolen mukaan eriytyneitä ilmiöitä. Suurin osa väkivaltarikollisuudesta on miesten keskinäistä väkivaltaa. Tämä todetaan myös hallituksen esityksessä. Ylipäänsä väkivallan muodoissa, motiiveissa ja vaikutuksissa on keskimääräisiä sukupuolenmukaisia eroja, kun vertaillaan naisia ja miehiä rikoksentekijöinä ja uhreina. Tasa-arvovaltuutettu katsoo, että väkivallan sukupuolistuneisuus tulee tunnistaa ja ymmärtää, jotta onnistutaan paremmin torjumaan väkivaltaa ja vihapuhetta ja suojelemaan uhreja.

Tasa-arvovaltuutettu kannattaa sukupuolen lisäämistä ehdotuksen mukaisesti rikoslain (39/1889) säännöksiin. Ehdotettu muutos on kuitenkin sukupuolten tasa-arvon ja Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta osin puutteellinen. Tasa-arvovaltuutettu kannattaa lähtökohtaisesti rikoslain sukupuolineutraalia lähtökohtaa, mutta kiinnitti huomiota perustelutekstissä esitettyihin käsityksiin sukupuolesta.

Kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet edellyttävät sukupuolen ja rikoslain laajempaa tarkastelua  

Suomen kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet edellyttävät sukupuoleen perustuvan naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista, ja tällainen johdonmukainen näkökulma olisi ollut hyvä sisällyttää esityksen perusteluihin. Kansainvälisessä oikeudessa sukupuoleen perustuva naisiin kohdistuva väkivalta on määritelty väkivallaksi, joka kohdistuu naisiin sukupuolen takia ja/tai väkivallaksi, jossa uhrit ovat tyypillisesti naisia.

Esimerkiksi Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan yleissopimuksen (Istanbulin sopimus) määritelmän mukaan sukupuolella tarkoitetaan yhteiskunnallisesti rakentuneita rooleja, käyttäytymismuotoja, toimintoja ja ominaisuuksia, joita tietty yhteiskunta pitää sopivina naisille ja vastaavasti miehille. Toisin kuin hallituksen esityksessä, jossa sukupuoli ymmärretään suppeasti henkilökohtaiseksi, ulkoisesti havaittavaksi ominaisuudeksi, kansainvälisen oikeuden sukupuolikäsitystä vasten on helpompi ymmärtää, mistä on kyse, kun puhutaan sukupuolesta, naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja vihasta sekä sukupuoleen perustuvasta väkivallasta.

Esityksen tavoitteena on korostaa sellaisten tekojen moitittavuutta, joiden vaikuttimena on sukupuoleen perustuva viha. Tavoitteena on myös puuttua nykyistä vahvemmin järjestelmälliseen häirintään, uhkailuun ja maalittamiseen, joka uhkaa sananvapautta, viranomaistoimintaa, tutkimusta ja tiedonvälitystä. Toisaalta säännösmuutoksen vaikutuksen arvioidaan olevan lähinnä asenteita muokkaava. Lisäksi esityksessä todetaan, että sukupuoleen kohdistuvaa vihaa on perusteltua arvioida lainsäädännössä samoin kuin rasismia. Seksismiä ja naisten historiallisesti alisteista asemaa ei kuitenkaan käsitellä perusteluissa rasismin ja rasististen rikosten tavoin rakenteellisena yhteiskunnallisena ongelmana, joka voitaisiin huomioida rikoslaissa tekojen moitittavuuden arvioinnissa.

Istanbulin sopimuksessa säännellään aineellisen (rikos)oikeuden raskauttavista seikoista ja edellytetään muun muassa, että sopimusvaltioiden on varmistettava, että läheissuhteessa tehty rikos huomioidaan kansallisessa lainsäädännössä raskauttavana tekijänä. Hallituksen esityksessä kuitenkin todetaan esimerkiksi parisuhdeväkivallan osalta, että vaikka naiset ovat tyypillisemmin parisuhdeväkivallan uhreina, motiivi ei liity sukupuoleen, vaan muun muassa parisuhdeongelmiin, mustasukkaisuuteen ja kostoon. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuolittuneen väkivallan syvällisemmässä ymmärryksessä edellä mainittujen motiivien katsotaan kuitenkin liittyvän sukupuoleen. Tasa-arvovaltuutettu pitää valitettavana, ettei hallituksen esityksessä valmistelussa huomioitu tätä näkemystä tai pohdittu mahdollisten erillisten rikostunnusmerkistöjen tarvetta tältä osin.

Esityksessä on todettu, että vaihtoehto koventamisperusteen muuttamisen sijaan olisi voinut olla sukupuolen lisääminen kiihottaminen kansanryhmää vastaan tunnusmerkistöön. Tämä sääntelyvaihtoehto on kuitenkin torjuttu vetoamalla säännöksen tarkoitukseen suojella vähemmistöasemassa tai muutoin erityisen suojelun tarpeessa olevia, haavoittuvia kansanryhmiä.  Tältä osin tasa-arvovaltuutettu olisi toivonut, että sääntelyvaihtoehdon arvioinnissa olisi huomioitu sukupuolen merkitys vakiintuneena ja laajasti kiellettynä syrjintäperusteena. Nyt on mahdollista, että rangaistavuuden ulkopuolelle voi jäädä sellaisia tekoja, joihin ehdotettu koventamisperuste ei sovellu.

Sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten suojelun tarve 

Koska ihmisten itsestään ja sukupuoli-identiteetistään käyttämät nimitykset ovat muuttuvaisia, esityksessä on todettu, ettei rikoslaissa voida nimenomaisesti huomioida ja määritellä tällaisia nimityksiä. Siksi esityksessä on päädytty siihen, että uhrin sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun tai niin sanottuun intersukupuolisuuteen liittyvä teon motiivi katsottaisiin jatkossakin ”muuksi” rinnasteiseksi vihavaikuttimeksi. Sukupuolella sen sijaan tarkoitetaan esityksessä miestä ja naista.

Tasa-arvovaltuutettu pitää lähtökohtaa epäjohdonmukaisena ja haitallisena. Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat vakiintuneita lainsäädäntöön sisällytettyjä käsitteitä. Myös hallituksen esityksessä viitataan näiden käsitteiden osalta tasa-arvolakiin, jossa käsitteet on määritelty. Tasa-arvolain muutossäädöksen valmistelussa selvitettiin parasta mahdollista tapaa huomioida sukupuolen moninaisuus ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten suoja syrjintää vastaan. Tuolloin tasa-arvolakiin lisättiin myös viranomaisia koskeva säännös, lain 6 c §, jonka mukaan viranomaisen tulee ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti.

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat erityisen alttiita esimerkiksi erilaiselle häirinnälle juuri sukupuolivähemmistöön kuulumisensa vuoksi ja tämä olisi tärkeä tehdä näkyväksi. Tasa-arvovaltuutettu pitääkin tärkeänä, että sukupuolen lisäksi säännökseen lisättäisiin maininnat sukupuoli-identiteetistä ja sukupuolen ilmaisusta.

01.11.2021