Irtisanomiskynnykseen esitettäviä muutoksia tulisi tarkastella tasa-arvolain syrjintäsuojan näkökulmasta (HE 158/2025; TAS/740/2025)

Tasa-arvovaltuutettu oli eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kuultavana 12.11.2025 henkilöön liittyvää irtisanomisperustetta koskevan lain muuttamisesta. 

Hallituksen esityksen mukaan työntekijän henkilöön liittyvää irtisanomisperustetta koskevia työsopimuslain ja merityösopimuslain säännöksiä muutettaisiin niin, että työsopimuksen päättämiseen riittäisi asiallinen syy nykyisen asiallisen ja painavan syyn sijasta. Esityksen tavoitteena on alentaa henkilöperusteista irtisanomiskynnystä ja vahvistaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä ja halukkuutta työllistää.

Pelkkä maininta syrjimättömyydestä ei anna riittävää turvaa työntekijöille

Ehdotettu työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentti sisältäisi yleissäännöksen työntekijän henkilöön liittyvistä irtisanomisperusteista. Lisäksi siihen lisättäisiin maininta, ettei irtisanomisperusteeseen saa vaikuttaa syrjivät syyt. Esityksen perusteluiden mukaan maininta olisi lähinnä informatiivinen ja sillä viitattaisiin tasa-arvolaissa ja yhdenvertaisuuslaissa säädettyihin syrjintäkieltoihin. 

Tasa-arvovaltuutettu katsoo, että näin muotoiltuna syrjintäkielto jää liian heikoksi. Pelkkä maininta syrjimättömyydestä ei anna työntekijöille riittävää turvaa esimerkiksi tasa-arvolain kieltämältä sukupuoleen, raskauteen tai perheenhuoltovelvollisuuteen perustuvalta irtisanomiselta (tasa-arvolaki 7 §, 8 § 1 mom. 5 kohta), mikäli samalla alennetaan irtisanomiskynnystä merkittävästi. 

Tasa-arvovaltuutettu toteaa, että työsopimuslaissa tulisi myös käyttää samoja käsitteitä ja määritelmiä, joita käytetään tasa-arvolaissa ja yhdenvertaisuuslaissa ja joilla on vakiintunut sisältö. Tämä selkeyttäisi säännöstä ja helpottaisi tulevaa soveltamiskäytäntöä.

Tasa-arvolain syrjintäsäännösten ja työsopimuslain tehostetun syrjintäsuojan suhde ehdotettuihin irtisanomista koskeviin säännöksiin

Tasa-arvolain 8 §:ssä säädetään kielletyistä syrjintätilanteista työelämässä. Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan palvelussuhteen irtisanominen, purkaminen tai lakkauttaminen sukupuolen perusteella on aina kiellettyä.  Säännöksessä mainitut toimenpiteet ovat aina kiellettyjä, jos työntekijä valikoituu niiden kohteeksi joko välittömästi tai välillisesti sukupuolen perusteella.

Kun tasa-arvolain kieltämää syrjintää epäilevä työntekijä on osoittanut esimerkiksi olevansa raskaana tai että hänellä on perheenhuoltovelvollisuuksia, todistustaakka siirtyy työnantajalle, jos työnantaja on tiennyt raskaudesta tai perheenhuoltovelvollisuuksista. Tällöin työnantajan on osoitettava, että ettei työntekijää ole syrjitty. 

Hallituksen esityksessä ei käsitellä ehdotettujen muutosten suhdetta tasa-arvolain säännöksiin. Tämä on ongelmallista, sillä irtisanomiskynnyksen alentaminen voi tosiasiassa heikentää tasa-arvolain 8 §:n mukaista suojaa ja vaikeuttaa syrjintätilanteiden todentamista.

Hallituksen esityksessä mainitaan vain osa tasa-arvolain kieltämistä syrjintäperusteista, kuten raskaus, synnytys, vanhemmuus ja perheenhuoltovelvollisuudet. Mainitsematta on jätetty esimerkiksi syrjintä sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella. Tämä on valitettavaa, sillä sukupuolivähemmistöön kuuluvat työntekijät ovat usein erittäin haavoittuvassa asemassa työelämässä ja kohtaavat paljon syrjintää.

Esityksessä ei ole käsitelty myöskään raskaana olevien ja perhevapaita käyttävien työntekijöiden tehostetun työsuhdeturvan suhdetta tasa-arvolain syrjintäkieltoihin. Työsopimuslain 7 luvun 9 §:n mukaan raskaana olevaa työntekijää ei voi irtisanoa raskauden perusteella eikä perhevapaalle aikovaa tai perhevapaalla olevaa työntekijää saa irtisanoa kyseisten vapaiden perusteella. Työntekijää ei voi raskauden aikana irtisanoa myöskään raskauteen liittyvän työkyvyn alenemisen perusteella. Jos työnantaja irtisanoo raskaana olevan tai perhevapaalla olevan tai perhevapaalle jäämässä olevan työntekijän, työnantajan on osoitettava irtisanomisen johtuneen muusta syystä.

Syrjinnän riskiä lisäävistä lainsäädäntömuutoksista tulisi pidättäytyä

Tasa-arvovaltuutettu katsoo, että sellaisista lainsäädäntömuutoksista, jotka lisäävät sukupuoleen perustuvan syrjinnän riskiä tai heikentävät entisestään haavoittuvassa asemassa olevien työntekijöiden asemaa, tulisi pidättäytyä. Valtuutettu toteaa, että hallituksen esityksessä ehdotettu irtisanomiskynnyksen alentaminen on omiaan 

1. heikentämään sukupuolten tasa-arvoa työelämässä
2. lisäämään kielletyn sukupuolisyrjinnän riskiä muun muassa raskauden, vanhemmuuden ja perheenhuoltovelvollisuuksien perusteella ja
3. heijastumaan työelämässä koettuun epävarmuuteen ja vaikuttamaan syntyvyyteen sitä alentavasti. 

Tasa-arvovaltuutetun suositukset

Tasa-arvovaltuutettu suosittelee, että

1. eduskunta harkitsisi tarkkaan henkilöperusteisen irtisanomisen vaikutuksia syrjinnän lisääntymisen ja sukupuolten tasa-arvon kannalta. Harkinnassa tulisi ottaa huomioon myös perustuslain 6 §:ään sisältyvä velvollisuus edistää sukupuolten tasa-arvoa erityisesti työelämässä
2. eduskunta harkitsisi, miten esityksen haitallisia vaikutuksia raskaus- ja perhevapaasyrjintään voitaisiin vähentää
3. työsopimuslain 7 luvun 2 §:ään ehdotettua syrjintäkieltoa täsmennettäisiin niin, että se viittaisi nimenomaisesti tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain syrjintäkieltoihin ja näissä laeissa oleviin syrjinnän määritelmiin.

Tasa-arvovaltuutettu pitää välttämättömänä, että syrjinnän kieltoja työelämässä valvovien viranomaisten resursseja vahvistetaan, jotta ne voivat osaltaan auttaa henkilöperusteisilla irtisanomisperusteilla irtisanottuja työntekijöitä arvioimaan, onko heillä syytä viedä asiaansa eteenpäin esimerkiksi tuomioistuimeen. Työelämän tasa-arvo ja työntekijöiden luottamus oikeudenmukaiseen kohteluun ovat olennaisia sekä yksilöiden hyvinvoinnin että yhteiskunnan kestävän kehityksen kannalta.

Lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan liitteenä (pdf).

(annettu 11.11.2025)

12.11.2025