Fyysistä rajoittamista koskevien tehtävien osoittaminen miespuolisille työntekijöille (TAS 176/2023, annettu 5.6.2023)
A pyysi tasa-arvovaltuutettua selvittämään, onko valtion lastensuojeluyksikössä jaettu työtehtäviä tasa-arvolaissa kielletyllä tavalla sukupuolen perusteella. A kertoi, että työpaikallaan on ns. sanomaton sopimus siitä, että miehet hoitavat kiinnipitämiset, rajoittamiset ja eristämiset. Miespuoliset työntekijät ovat nostaneet esille, ettei työtehtävien jakaminen sukupuolen mukaan tunnu nykypäivältä.
Tasa-arvolain esitöiden mukaan työn johtamiseen kuuluvat muun muassa toimintojen järjestämiseen liittyvät seikat sekä työntekijän tehtävien ja ammattitaidon kehittäminen. Syrjinnäksi on katsottava työtehtävien jakaminen niin, että toista sukupuolta oleville työntekijöille annetaan yksitoikkoisemmat ja ikävämmät työtehtävät kuin toista sukupuolta oleville samanlaista työtä tekeville tai että tilaisuus ylityöhön tarjotaan vain toista sukupuolta oleville työntekijöille. Töiden jakamisella on laajempaakin merkitystä silloin, kun työtehtävien laatu ratkaisee mahdollisuudet edetä uusiin paremmin palkattuihin tehtäviin.
Työnantajan tulee kehittää työoloja sellaisiksi, että ne soveltuvat sekä naisille että miehille. Työnantajan velvollisuutena on edistää tasa-arvoa työnjohtotasolla. Syrjivä työnjohtaminen voi ilmetä eri tavoin. Sallittuja ja kiellettyjä toimenpiteitä toisistaan erotettaessa on kiinnitettävä huomiota vallitsevaan ei-syrjivään tapaan tai käytäntöön.
Asian arviointi
Työnantaja korosti selvityksessään turvallisuusasioiden tärkeyttä. Työnantajan mukaan työntekijäresurssia pyritään pitämään riittävänä ja tarpeen mukaan priorisoidaan henkilökuntaa eri osastoille arjen sujuvuuden ja turvallisuuden säilymiseksi. Selvityksessä todetaan, ettei työpaikalla ole sellaista kulttuuria, että naiset eivät osallistuisi fyysiseen rajoittamiseen. Työnantajan mukaan osalla ohjaajista on luonnollisesti enemmän kompetenssia toimia haastavissa tilanteissa, ja toiset tarvitsevat enemmän tukea työkavereilta. Osa työntekijöistä pyytää miehiä haastaviin tilanteisiin, ja näistä tilanteista on keskusteltu muun muassa osastokokouksissa. Henkilökunnalle on myös tarjottu koulutusta. Selvityksessä todetaan, että on kuitenkin väistämätön tosiasia ja luonnonlaki, että mies on useimmiten fyysisesti naista voimakkaampi ja tuo turvaa tilanteeseen fyysisellä olemuksellaan.
A toi esille, että ohjaajan tehtävänkuva on kaikille sama, mutta käytännössä fyysistä rajoittamista koskevat tehtävät kuitenkin osoitetaan miehille. A:n vastineen liitteestä olevista kuvakaappauksista kävi ilmi, että miehiä on pyydetty toistuvasti sekä työvuoroihin että työvuoron aikana muille osastoille. Tasa-arvovaltuutettu kiinnitti huomiota myös siihen, että naiset menettävät mahdollisuuden lisäansioihin, jos vain miehiä pyydetään tiettyihin työvuoroihin.
Esimerkiksi työn vaarallisuus tai epämukavuus ei ole painava ja hyväksyttävä syy sukupuolirajoituksille. Painava ja hyväksyttävä syy on sen sijaan se, että lainsäädännössä nimenomaan kielletään käyttämästä naisia joihinkin tehtäviin. Siten työnantajan selvityksessä viittaus tosiasiaan ja luonnonlakiin miesten fyysisestä voimakkuudesta ja sen tuomasta turvallisuudesta ei ole hyväksyttävä syy pyytää miehiä tiettyihin työvuoroihin tai tilanteisiin.
Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan työnantajalla ei ollut hyväksyttäviä perusteita osoittaa fyysistä rajoittamista koskevat tehtäviä vain miehille eli jakaa työtehtäviä sukupuolen perusteella. Tasa-arvovaltuutettu kehotti työnantajaa varmistamaan jatkossa, ettei tehtäviä jaeta sukupuolen perusteella ilman hyväksyttävää syytä. Työnantajan on huolehdittava siitä, että työolot soveltuvat yhtäläisesti sekä naisille että miehille. Työnantajan tulee siten huolehtia siitä, että sekä naiset että miehet pystyvät hoitamaan kaikkia ohjaajan työtehtäviä mukaan lukien fyysistä rajoittamista koskevia tilanteita. Myös työntekijöitä tulee tiedottaa siitä, ettei työvuoroihin pyydetä vain miehiä tai apua vain miehiltä.
19.06.2023
