Lausunto mietinnöistä koskien yhdenvertaisuuslain osittaisuudistusta (VN/3528/2021) (TAS 159/2022, annettu 19.5.2022)

Oikeusministeriö pyysi tasa-arvovaltuutetulta lausuntoa yhdenvertaisuuslain osittaisuudistuksesta. Lausuntopyyntö sisältää muun muassa hallituksen esitysluonnokset yhdenvertaisuuslain, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta annetun lain ja yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetun lain muuttamisesta. 

Tasa-arvovaltuutettu tarkastelee yhdenvertaisuuslain osittaisuudistusta toimivaltansa mukaisesti sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Tasa-arvovaltuutettu on lausunnossaan huomioinut myös tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain eroavaisuudet sekä omat, valvontatyöhönsä perustuvat havaintonsa, joilla voi olla merkitystä yhdenvertaisuuslain uudistamisen kannalta.  

Tähän tiivistelmään on nostettu joitakin tasa-arvovaltuutetun lausunnossaan käsittelemiä asioita. Tasa-arvovaltuutetun lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan liitteenä (pdf) sekä lausuntopalvelussa.

Hyvitys

Hyvityksen määräämiselle lautakunnassa voidaan löytää monia perusteluita. Puoltavat syyt liittyvät ennen muuta niihin käytännön esteisiin, jotka liittyvät kanteiden nostamiseen tuomioistuimessa (erityisesti oikeudenkäyntikuluriski). Prosessissa, jossa hyvitys määrättäisiin lautakunnassa, on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytysten turvaaminen tärkeää. Samalla tulisi voida edelleen säilyttää lautakunnan rooli matalan kynnyksen järjestelynä. On tärkeää varmistaa, että tuomioistuinten ja lautakunnan välinen toimivallan jako on selkeä. 

Asian vieminen lautakuntaan

Hallituksen esitysluonnoksen mukaan hyvitystä koskevan asian voisi viedä lautakuntaan se, joka joutunut syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi sekä yhdenvertaisuusvaltuutettu. Yhdenvertaisuusvaltuutetulla tulisi olla asianomistajan suostumus. Tasa-arvovaltuutettu pitää ehdotusta kannatettavana. 

Samalla tasa-arvovaltuutettu haluaa muistuttaa, ettei sukupuolisyrjintää epäilevällä ole vastaavaa oikeutta voimassa olevan tasa-arvolain mukaan. Tasa-arvovaltuutettu on käsitellyt yksilön oikeussuojan tehostamiseen liittyviä kysymyksiä eduskunnalle antamassaan kertomuksessa (K 1/2022 vp., s. 36). Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä, että myös sukupuolisyrjinnän uhrin oikeussuojan kehittämistarpeita tarkasteltaisiin. 

Mikäli yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle annetaan ehdotettu toimivalta määrätä hyvitysseuraamus yhdenvertaisuuslain rikkomisen perusteella, tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä, että pikaisesti selvitetään, tulisiko lautakunnalle antaa toimivalta määrätä hyvitys maksettavaksi myös tasa-arvolain rikkomisen perusteella ottaen huomioon, mitä tasa-arvovaltuutettu on tuonut esiin eduskunnalle antamassaan kertomuksessa (K 1/2022 vp, s. 28–29). Tasa-arvovaltuutettu on muun muassa katsonut, että hyvitysseuraamuksen käyttöalaa olisi tarpeen laajentaa työhönottoa edeltäviin toimiin. 

Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä, että oikeussuojajärjestelyjä syrjintäasioissa pohdittaisiin kokonaisvaltaisemmin. Tarkasteluun olisi syytä ottaa esimerkiksi erilaiset ryhmäkanteet. Tasa-arvovaltuutettu on käsitellyt tasa-arvolakiin liittyviä oikeussuojakysymyksiä eduskunnalle antamassaan kertomuksessa (K 1/2022 vp).  

Hyvityksen vaatiminen työsyrjintää koskevassa rikosprosessissa

Useissa syrjintälainsäädännön soveltamista koskevissa selvityksissä on kiinnitetty huomiota siihen, että syrjintää koskevissa rikosprosesseissa hyvityksen sijasta vaaditaan ja tuomitaan usein kärsimyskorvausta. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset kärsimyskorvauksen suuruudeksi ovat määrältään hyvitystä pienempiä. 

Tasa-arvovaltuutettu pitäisi erittäin hyödyllisenä, jos oikeusministeriössä, jossa on prosessioikeudellista osaamista, tuotettaisiin selvitys siitä, voitaisiinko rikosprosessin yhteydessä käsitellä myös tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä koskeva asia. 

Mahdolliset haasteet 

Syrjintää epäilevän kannalta jaettu toimivalta hyvityksen määräämisessä saattaa aiheuttaa epätietoisuutta siitä, missä instanssissa hänen tulee saattaa hyvitystä koskeva asiansa vireille. Erityisen ongelmallinen tilanne saattaa jatkossa olla ns. kumulatiivisen syrjinnän tapauksissa, jossa yhtenä syrjintäperusteena on sukupuoli, koska sukupuolisyrjinnän osalta lautakunnalla ei olisi jatkossakaan toimivaltaa määrätä hyvitystä.

Syrjintää epäilevillä tulee olla käytössään mahdollisuus neuvojen ja ohjeiden saamiseen ennen mahdollista lautakuntakäsittelyä. Ehdotetun muutoksen yhteydessä on syytä huolehtia siitä, että yhdenvertaisuusvaltuutetulla on riittävät resurssit tähän.

Käräjäoikeuksien ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivallan jako hyvitysasioissa

Tasa-arvovaltuutetun käsityksen mukaan se, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta voisi määrätä ehdotetulla tavalla hyvitysseuraamuksen yhdenvertaisuuslain rikkomisen perusteella, vaikuttaa perustellulta. Hallituksen esitysluonnoksessa tuodaan hyvin esiin se, että lautakuntamenettely mahdollistaisi hyvityksen vaatimisen matalammalla kynnyksellä ja ilman kuluriskiä. Tämä edistäisi syrjinnän uhrin oikeussuojaa. 

Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan nykyinen yhdenvertaisuuslain rajaus, jonka mukaan yhdenvertaisuusvaltuutetulla sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalla ei ole toimivaltaa käsitellä työelämään liittyviä syrjintäepäilyjä, ei ole tarkoituksenmukainen. Eri viranomaisten toimivaltuuksien hahmottaminen voi olla syrjinnän uhrille entistä vaikeampaa, jos lautakunnalla on jatkossa toimivalta määrätä maksettavaksi hyvitystä vain muiden kuin työelämään liittyvien syrjintäasioiden osalta.

Tasa-arvovaltuutettu on säännöllisesti tehnyt tai teettänyt selvityksiä tasa-arvolain säännösten ja rikoslain sukupuolisyrjintää koskevien kieltojen soveltamiskäytännöstä. Näiden selvitysten mukaan käytännössä kaikki yleisissä tuomioistuimissa käsitellyt sukupuolisyrjintää koskevat riita-asiat koskivat työelämää. On hyvä huomata, että hyvityksen lisäksi käräjäoikeus oli määrännyt useammassa tapauksessa maksettavaksi myös yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä, korvausta työsopimuslain 12 luvun 2 §:n perusteella työsuhteen perusteettomasta päättämisestä, korvausta ansionmenetyksestä, irtisanomisajan palkasta tai vuosilomakorvauksen menettämisestä. Joissakin tapauksissa oli kyse moniperusteisesta syrjinnästä eli sukupuolen lisäksi toinen syrjintäperuste liittyi esimerkiksi ikään.  Tämä on hyvä ottaa huomioon, mikäli tuleva tulevaisuudessa halutaan mahdollistaa hyvitysvaatimuksen käsittely työelämäasioissa myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa.

Risteävä syrjintä 

Tasa-arvovaltuutettu piti vuoden 2015 lainuudistuksen yhteydessä tärkeänä saada toimivaltaa myös sellaisissa risteävää syrjintää koskevissa jutuissa, joissa sukupuoli on yksi syrjintäperuste. Tällä hetkellä risteävää syrjintää koskeviin asioihin sovelletaan yhdenvertaisuuslakia, vaikka risteävän syrjinnän yhtenä elementtinä olisi sukupuoli, sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu. Tämä rajoittaa merkittävästi tasa-arvovaltuutetun mahdollisuuksia sekä syrjintätilanteiden valvonnassa että tasa-arvon edistämisessä – etenkin, kun ns. intersektionaalinen näkökulma korostuu sekä julkisessa keskustelussa että mahdollisesti myös lainsäädännössä entistä voimakkaammin (mm. Euroopan komission palkkojen läpinäkyvyyttä koskeva direktiiviehdotus). Tasa-arvovaltuutettu pitääkin tärkeänä, että tasa-arvovaltuutetullakin olisi toimivalta sellaisissa risteävän syrjinnän tilanteissa, joissa sukupuoli on yksi vaikuttava tekijä.

Häirintä

Tasa-arvovaltuutettu pitää perusteltuna yhdenvertaisuuslaissa olevan häirinnän käsitteen muuttamista siten, että sisältäisi myös ihmisryhmään kohdistuvan häirinnän. Erityisesti yhdenvertaisuuslain kieltämien syrjintäperusteiden kohdalla hallituksen esitysluonnoksessa mainittu ja ongelmallisena pidetty tilanne, ettei yhdenvertaisuusvaltuutettu ole voinut viedä asiaa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan käsiteltäväksi, vaatii tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan häirinnän uhrien oikeussuojan parantamista.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja lautakunnan toimivallan laajentamisesta

Hallituksen esityksessä ei ehdoteta yhdenvertaisuusvaltuutetulle toimivaltaa valvoa yhdenvertaisuuslain noudattamista työelämässä, vaan tämä tehtävä säilyisi työsuojeluviranomaisilla. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on kuitenkin erityisviranomainen, jonka tehtävät liittyvät keskeisesti yhdenvertaisuuslain toteuttamiseen ja yhdenvertaisuuden edistämiseen. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminta on – kuten tasa-arvovaltuutetunkin – voimakkaasti perus- ja ihmisoikeuslähtöistä. Yhdenvertaisuusvaltuutetulle on kertynyt vankkaa ja monipuolista erityisosaamista erilaisiin perusteisiin liittyvissä syrjintäkysymyksissä, ml. työelämäkysymyksissä. Siksi tasa-arvovaltuutettu on kannattanut sitä, että yhdenvertaisuusvaltuutetulla sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalla olisi toimivalta myös työelämän syrjintäkieltojen ja edistämisvelvoitteiden valvonnassa.

Koska tätä yhdenvertaisuusvaltuutetun ja lautakunnan toimivallan laajentamista ei esitetä, pitää tasa-arvovaltuutettu tärkeänä, että työsuojeluviranomaisten ja yhdenvertaisuusvaltuutetun yhteistyötä tiivistetään. 

Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävät ja toimivalta

Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä, että työsuojeluviranomaiset pyytäisivät lähtökohtaisesti kaikissa yhdenvertaisuuslakiin liittyvissä tapauksissa yhdenvertaisuusvaltuutetulta lausuntoa. Monet syrjintään liittyvät epäilyt ovat luonteeltaan sellaisia, että yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunnolla voi olla merkitystä syrjintää epäilevän yksilön oikeusturvan kannalta, mikäli hän päättäisi nostaa esimerkiksi myöhemmin hyvityskanteen työnantajaa kohtaan.  

Yhdenvertaisuusvaltuutetun harkinnassa olisi kuitenkin oltava se, missä tapauksissa se katsoo lausunnon antamisen tarpeelliseksi. Lisäksi on tärkeää, että valtuutetulla on riittävät resurssit ja oikeus tietojen saantiin yksittäistapauksessa.

23.05.2022