Tasa-arvovaltuutetun blogi: Miksi Trumpin hyökkäys sukupuolen moninaisuutta vastaan on uhka myös tasa-arvolle?
Ensimmäisenä työpäivänään presidenttinä Donald Trump lakkautti Yhdysvalloissa käytössä olleen ei-binäärisen sukupuolimerkinnän X. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että demokratiaa halveksuvat ja yksinvaltaa hamuavat autoritääriset johtajat ihan ensimmäiseksi hyökkäävät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan, jo ennen kuin ryhtyvät syyttämään ongelmista tiedotusvälineitä tai uhkaamaan pieniä valtioita laajentumispuheillaan. Muun muassa Heidi Hautala yritti varoittaa jo 2000-luvun alussa Putinista, joka oli julistanut ”homoseksuaalisen propagandan levittämisen” Venäjän valtion uhaksi.
Enemmän tai vähemmän taitavat populistit väittävät usein tunteen pohjalta, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ymmärtämisessä olisi menty ”liian pitkälle”. Näin väitetään riippumatta todellisuudesta, kuten siitä, salliiko lainsäädäntö sukupuolineutraalin avioliiton tai ei-binäärisen sukupuolimerkinnän tai onko vähemmistöt jo valmiiksi peloteltu maan alle.
On huolestuttavaa, että viime aikoina myös Suomen yhteiskunnallisessa keskustelussa on toistettu Trumpin väitettä, että sukupuolia on vain kaksi eikä sukupuolen moninaisuutta sen takia tule tunnustaa. Kuitenkin lääketieteessä ja esimerkiksi ihmisoikeuksia tulkitsevassa YK:n ihmisoikeuskomiteassa ymmärretään, ettei ihmisten sukupuoli-identiteetti ei aina vastaa sitä sukupuolta mihin lapsi on syntyessään kirjattu. Suomessa sukupuolen lääketieteellisiä ja juridisia korjauksia on tehty jo vuosikymmeniä. Sukupuoli ei ole vain biologiaa.
Sukupuolen moninaisuutta vastustetaan lähes samoin argumentein kuin homoseksuaalisuutta joitakin vuosikymmeniä sitten. Sitä, että aikaisempaa useampi nuori nyt kertoo sukupuoliristiriidastaan, pidetään muoti-ilmiönä, joka ikään kuin ”tarttuisi” nuoresta toiseen. Samalla tavoin poliitikot, jotka nyt vastustavat sukupuolen moninaisuutta väittivät homoseksuaalisuuden leviävän 1900-luvun lopussa. Nuoria myös halutaan ”suojella” kieltämällä alle 18-vuotiailta itsemääräämisoikeus sukupuoli-identiteettiin. Näinhän eduskunta päätti vastoin muun muassa lastensuojelujärjestöjen asiantuntijalausuntoja translain käsittelyn yhteydessä. Samalla tavoin eduskunta päätti aikoinaan korottaa homoseksuaalisuuden toteuttamisen suojaikärajaa 18 vuoteen.
Suomi hyväksyi itsemääräämisoikeuteen perustuvan sukupuolen määrittelyn vuonna 2023. Henkilöt, jotka aikoinaan vastustivat tätä lakia, ovat nyt keskittyneet korostamaan miten tärkeää on, että sukupuolimerkintöjä voi olla vain kaksi: mies tai nainen. Kuitenkin monissa maissa kuten Saksassa, Islannissa, Uudessa-Seelannissa ja Intiassa on mahdollisuus merkitä myös ei-binäärinen sukupuoli väestörekisteriin. Tällaista sukupuolen moninaisuutta vastustetaan, kuten aikaisemmin homoseksuaalisuutta vastustettiin, vetoamalla lasten suojeluun. Sen tunnustaminen, etteivät kaikki identifioidu miehiksi tai naisiksi, ei kuitenkaan mitenkään heikennä muiden lapsien oikeutta olla poikia tai tyttöjä.
Sukupuolen moninaisuutta halutaan häivyttää määrittelemällä sukupuoli sellaisilla kriteereillä, jotka korostavat sukupuolen binäärisyyttä. Biologisen ja lääketieteellisen tiedon lisääntyminen on kuitenkin pakottanut muuttamaan näitä kriteerejä, aina sitä mukaan kun ne on osoitettu paikkaansa pitämättömiksi. Vielä 1900-luvulla homoseksuaalisuutta tai sukupuolen moninaisuutta pyrittiin kieltämään sen ”epäluonnollisuudella”, mikä oli helppo todistaa vääräksi esimerkeillä luonnosta. Kun sitten lääketiede on todistanut, ettei väitettä sukupuolen kaksijakoisuudesta voi perustella myöskään kromosomeilla, anatomialla tai sukuelimillä, on nämä aikaisemmat perustelut nyt korvattu määrittelemällä sukupuoli ”sukusolujen tilavuudella”. Tämän määritelmän mukaan tilavuudeltaan pienempiä sukusoluja tuottavat yksilöt ovat koiraita ja suurempia tuottavat naaraita.
Määritelmä varmaankin on useimpien meidän ei-biologienkin hyväksyttävissä, mutta on vaikea ymmärtää miksi tämän pitäisi estää useamman kuin kahden sukupuolivaihtoehdon merkitsemisen väestörekisteriin. Syrjinnän kieltävässä lainsäädännössämme tunnustetaan jo nyt yksilön oikeus määritellä sukupuoli-identiteettinsä. Käsitys sukupuolesta on myös kulttuurillisesti määräytyvää: esimerkiksi Intiassa, Nepalissa ja Pakistanissa on jo vuosisatoja sukupuolia ollut enemmän kuin kaksi.
Miksi sukupuolten tasa-arvoa edistävät tahot, kuten naisjärjestöt, sitten niin yksituumaisesti vastustavat antigender-retoriikkaa ja pitävät sukupuolen moninaisuuden tunnustamista tärkeänä? Järjestöt tunnistavat, että moninaisuuden vastustus lähtee niistä samoista stereotyyppisistä sukupuolirooleista, joita vastaan järjestöt ovat vuosikymmeniä taistelleet. Ne tahot, jotka kiihkeimmin vastustavat sukupuolen moninaisuuden hyväksymistä ja korostavat sukupuolen binäärisyyttä, myös selittävät naisten syrjintää sukupuolten fyysisillä eroilla. Toisin kuin nämä tahot väittävät, sukupuolisyrjinnän syynä ei kuitenkaan ole ”naisten ja miesten väliset fyysiset erot” vaan asenteet, jotka estävät tasa-arvon toteutumista näistä eroista huolimatta.
Me sukupuolten tasa-arvoa tärkeänä pitävät tunnistamme, että hyökkäykset sukupuolivähemmistöjä kohtaan usein kanavoivat halun hyökätä sukupuolten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksien laajentumista vastaan. Trumpia ehkä lukuun ottamatta miehet eivät enää ylpeile naisten kourimisella tai muutoin tasa-arvon loukkaamisella, eikä homoseksuaalien oikeuksiakaan enää julkisesti useimmiten kyseenalaisteta. Nyt ahdistus maailman muuttumisesta kanavoidaan sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vastustamiseen. Olisi hyvä ymmärtää, että ajatus binäärisestä sukupuolesta eli siitä, että meidät kaikki pystyisi selkeästi jakamaan miehiin ja naisiin, on harhakuvitelma.
Rainer Hiltunen
tasa-arvovaltuutettu, jonka lakimääräisiin tehtäviin kuuluu myös sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaan syrjintään puuttuminen
07.03.2025
