Oikeusministeriö haluaa yhdistää tasa-arvovaltuutetun ja yhdenvertaisuusvaltuutetun yhdeksi valtuutetuksi pikaisella aikataululla (oikeusministeriön tiedote 8.10.2024). Tässä ministeriön tavoite menee olennaisesti pidemmälle kuin hallitusohjelman kompromissi, jossa todettiin, että erityisvaltuutettujen tehtäviä selvitetään hallituskauden aikana.

Oikeusministeriön pontimena yhdistämisessä näyttäisi olevan halu vähentää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyön resursseja. Tavoitteena on muun muassa ”poistaa päällekkäisyyksiä”, ”lisätä työn tehokkuutta” ja ”selvittää säästömahdollisuuksia”. Valtuutettujen työtä on kuitenkin viime vuosina jo kehitetty niin, että valtuutettujen talouteen ja hallintoon liittyvät tehtävät on siirretty vuoden 2025 alusta aloittavalle hallintovirastolle. Näin valtuutetut voivat aikaisempaa paremmin keskittyä ydintehtäväänsä edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. 

Erityisvaltuutettujen kuten tasa-arvovaltuutetun, lapsiasiavaltuutetun, yhdenvertaisuusvaltuutetun ja vanhusasiavaltuutetun keskeinen tehtävä on tuoda esiin omalta erikoistumisalueeltaan ongelmia, kuten syrjintää ja nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ratkaisukeinoja ongelmien ratkaisemiseksi. Tasa-arvovaltuutetun resursseista suurin osa käytetään työelämän syrjintätilanteiden, kuten raskaus- ja perhevapaasyrjinnän selvittämiseen ja ratkaisemiseen niin, että syrjinnän uhrin oikeudet toteutuvat. Valtuutettu on myös julkisuudessa voimakkaasti ottanut kantaa sukupuolten tasa-arvon edistämiseen esimerkiksi miesten ja naisten välisen palkkaeron kaventamiseksi lainsäädännöllä. Valtuutettujen yhdistämistä tuleekin arvioida sen perusteella, heikentäisikö se esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon ponnisteluja ja sukupuolisyrjinnän tunnistamista Suomessa. 

Yhdistämistä perustellaan oikeusministeriön tiedotteessa myös sillä, että palveluja saisi tulevaisuudessa ”yhdestä toimistosta”. Todennäköisesti sukupuolisyrjintää epäilevän kannalta on kuitenkin jatkossakin olennaisempaa, että neuvoja annettaessa tunnetaan EU-tuomioistuimen viimeisinkin ratkaisukäytäntö sukupuolten samapalkkaisuudesta kuin se, että muihinkin syihin perustuvaa syrjintää arvioidaan samassa toimistossa.

Tasa-arvovaltuutettu on toistuvasti tuonut esiin, että tasa-arvolakimme on aukkoinen ja osin vanhentunut. Huomio tulisikin kiinnittää lainsäädännön sisällölliseen uudistamiseen esimerkiksi niin, että sukupuolisyrjintää kokenut voisi kalliin tuomioistuinprosessin sijaan tulevaisuudessa viedä syrjinnän yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi. 

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä arvosteli taannoin Helsingin Sanomissa yritysjohtajia siitä, että ne teettävät yrityksissään tarpeettomia organisaatiouudistuksia, kun pitäisi keskittyä sisältöön ja siihen, miten palvelut vastaavat ihmisten tarpeisiin. Tasa-arvon ongelmiakaan ei ratkaista toimistoja yhdistämällä, vaan sillä, että sukupuolisyrjinnän arvioimiseen taataan jatkossakin paras mahdollinen asiantuntemus ja resurssit.