Osittaisella vanhempain- ja hoitovapaalla olevalla tulee olla oikeus täyteen kertakorvaukseen (TAS/204/2023, annettu 25.3.2024)

Tasa-arvovaltuutetun tehtävänä on valvoa tasa-arvolain syrjintäkieltojen noudattamista. Tasa-arvovaltuutettu on ottanut arvioitavakseen, syrjiikö Suunnittelu- ja konsulttialan ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen määräys ns. kertakorvauksesta osittaisella perhevapaalla olevia työntekijöitä. Määräyksessä todetaan, että "Ylemmälle toimihenkilölle maksetaan kertakorvauksena 12,5 % laskettuna hänen helmikuun kuukausipalkasta luontoisetuineen (…). Ylemmän toimihenkilön palkaton poissaolo työstä helmikuussa ei vaikuta kertaerän suuruuteen. Osa-aikaisessa työsuhteessa olevalle kertakorvaus lasketaan sovitun työajan ja täyden työajan suhteessa." 

Asiassa on kyse siitä, voidaanko osittaisella perhevapaalla olevan työntekijän kertakorvaus maksaa suhteessa heidän tekemäänsä työaikaan ns. pro rata temporis -periaatteen mukaisesti, vai onko osittaisella perhevapaalla olevat työntekijät asetettu tätä noudattamalla perusteetta epäedulliseen asemaan suhteessa kokoaikaisesti työssä oleviin ja toisaalta kokoaikaisella vanhempainvapaalla oleviin nähden.  

Asiassa on huomattava työ- ja perhe-elämän joustoja koskevan lainsäädännön tavoitteet sekä osa-aikaisen perhevapaan suojattu asema. Osa-aikaista perhevapaata käyttävä työntekijä ei ole palkkasyrjinnän kiellon osalta verrannollisessa asemassa suhteessa osa-aikaiseen työntekijään. 

Asiaan sovellettavasta lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä 

Joustavia perhevapaita käyttävien asemaa on pyritty vahvistamaan. On tunnustettu oikeus joustaviin työaikajärjestelyihin työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi ja jotta myös ei-synnyttävät vanhemmat käyttäisivät oikeuttaan. Työntekijöillä tulee työelämän tasapainodirektiivin (EU)2019/1158) mukaisesti olla oikeus pyytää, että he voivat pitää vanhempainvapaan joustavilla tavoilla. On myös varmistettava, että perhevapaan päättyessä työntekijällä on oikeus palata työhönsä tai vastaavanlaiseen työhön ehdoilla, jotka eivät ole hänelle aikaisempia epäedullisemmat, sekä saada edukseen kaikki työehtojen parannukset, joihin hänellä olisi ollut oikeus, jos hän ei olisi pitänyt kyseistä vapaata. 

Työnantaja ja työntekijä voivat työsopimuslain 4 luvun 2 a § mukaisesti sopia, että työntekijä pitää vanhempainvapaata osa-aikaisesti sekä sopia osa-aikatyön ehdoista. Työsopimuslain 4 luvun 4 § säädetään oikeudesta osittaiseen hoitovapaaseen, jota työntekijä voi saada lapsensa tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen hoitamiseksi pääsääntöisesti siihen asti, kunnes perusopetuksessa olevan lapsen toinen lukuvuosi päättyy. Näitä työsopimuslain määräyksiä voidaan pitää tällaisina joustavina perhevapaajärjestelyinä.  

Tasa-arvolain 8 § 1 momentin 2 kohdan mukaisesti työnantajan menettelyä on pidettävä kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja palkkaehdoista päättäessään menettelee niin, että henkilö joutuu raskauden, synnytyksen tai muun sukupuoleen liittyvän syyn, ml. perhevapaiden pitämisen perusteella epäedulliseen asemaan.  Vanhemmuuden ja perheenhuoltovelvollisuuden itsenäinen asema syrjintäperusteena merkitsee sitä, että syrjivänä pidetään myös sellaista työnantajan menettelyä, jossa samaa sukupuolta olevat asetetaan näiden syiden vuoksi eri asemaan (KKO 2017:25). Lisäksi mahdollista on ns. itsevertailu, jossa vanhempainvapaata pitäneen tilannetta verrataan tilanteeseen, jossa hän ei olisi ollut perhevapaalla (HE 195/2004, s. 39). 

Arvioitaessa osa-aikaista perhevapaata pitävän asemaa ja mahdollisuuksia maksaa etuuksia pro rata temporis -periaatteen mukaisesti on erityisesti huomattava, että osittaista perhevapaata pitävä ei ole oikeudellisesti samassa asemassa kuin osa-aikatyötä tekevä työntekijä. Työntekijä ei osa-aikaisella vanhempainlomalla ollessaan suorita samaa määrää työtunteja kuin täysipäiväistä työtä tekevä työntekijä, mutta tämä seikka ei merkitse sitä, että nämä henkilöt olisivat toisiinsa nähden erilaisessa tilanteessa heitä työnantajaansa sitovan alkuperäisen työsopimuksen suhteen. Muu saattaisi saada työntekijän pidättäytymään vanhempainvapaan käyttämisestä, mikä olisi täysin tätä koskevan sääntelyn tavoitteiden vastaista, kun sen yhtenä tavoitteena on nimenomaisesti työ- ja perhe-elämän parempi yhteensovittaminen (ennakkoratkaisut asioissa C 116/08 Meerts ja C-486/18 MRC SAS). 

Oikeudellisesta arvioinnista

Perhevapaan pitäminen ei saa aiheuttaa työntekijälle haitallisia seuraamuksia tai taloudellisen aseman heikentymistä. Osittaista vanhempainvapaata pitävät ovat sopineet määräaikaisesti osa-aikatyön ehdoista työnantajansa kanssa. Heidän alkuperäinen kokoaikainen työsuhteensa on kuitenkin yhä voimassa. Perhevapaan pitäminen myöskään osittaisena hoitovapaana ei saa aiheuttaa työntekijälle haitallisia seuraamuksia tai taloudellisen aseman heikennyksiä.

On katsottava, että osittaista vanhempainvapaata tai osittaista hoitovapaata pitävä työntekijä ei ole verrannollisessa asemassa osa-aikaiseen työntekijään, vaan työssä olevien ja kokoaikaisella vanhempainvapaalla olleiden kanssa, joille kertakorvaus on maksettu täysimääräisenä. Osittaista perhevapaata pitävät työntekijät on myös etuuden suhteen asetettu eriarvoiseen asemaan kuin jossa he olisivat, jos he eivät olisi käyttäneet oikeuttaan perhevapaaseen. 

Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan sairausvakuutuslain kirjausta ”osa-aikatyöstä sopimisesta” työnantajan kanssa ei ole mahdollista tulkita siten, että se heikentäisi perhevapaata pitävien asemaa. Sellainen kansallinen lainsäädäntö, joka johtaisi työsuhteeseen perustuvien oikeuksien heikkenemiseen vanhempainvapaan aikana, saattaisi saada työntekijän pidättäytymään tällaisen vapaan käyttämisestä ja olisi myös unionin oikeuden vastaista. 

Tasa-arvovaltuutettu katsoo lain vastaiseksi määräyksen sellaisen tulkinnan, joka johtaa osa-aikaista perhevapaata pitävien työntekijöiden epäedulliseen kohteluun. Näillä työntekijöillä tulee näin olla oikeus 12,5 prosentin mukaiseen kertakorvaukseen pro rata temporis -periaatteen määräytyneen kertakorvauksen määrän sijaan. 

Jatkotoimet

Tasa-arvovaltuutettu kehottaa kyseisen työehtosopimuksen solmineiden Teknologiateollisuuden työnantajien ja YTN:n huomioimaan tämän ja toimimaan asiassa siten, etteivät niiden käytännöt ole pakottavan lainsäädännön vastaisia.

Tasa-arvovaltuutetun kehottaa myös muita työmarkkinaosapuolia, joiden solmimissa työehtosopimuksissa on vastaavan kaltainen säännös, tutustumaan lausuntoon ja korjaamaan tulkintakäytäntönsä tältä osin pakottavan lainsäädännön mukaiseksi. 

Yksittäinenkään työnantaja ei saa perustaa menettelyään syrjivänä pidettävään työehtosopimuksen määräykseen. Tasa-arvolain 8 §:n mukaista syrjinnän kieltoa rikkova työnantaja voidaan velvoittaa saamatta jääneen palkanerän lisäksi maksamaan työntekijälle tasa-arvolain 11 §:n mukaista hyvitystä syrjinnän kiellon rikkomisesta.  

15.04.2024