Lausunto oikeusministeriölle avioliittoon pakottamisen rangaistavuudesta (ns. pakkoavioliittojen kriminalisointi) (TAS 573/2021, annettu 14.1.2022)
Tasa-arvovaltuutettu otti lausunnossaan kantaa oikeusministeriön arviomuistioon, jossa käsitellään avioliittoon pakottamisen rangaistavuutta.
Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan Suomen kansainväliset velvoitteet edellyttävät pakkoavioliittojen tunnistamista sukupuolistuneen väkivallan muotona. Avioliittoon pakottaminen tulisi huomioida nimenomaisesti rikoslaissa.
Pakkoavioliitto on ihmisoikeusloukkaus. Henkilön itsemääräämisoikeuteen puututaan, ja avioliittoon pakotettu henkilö voi joutua luopumaan perustavanlaatuisista oikeuksistaan ja vapauksistaan, mukaan lukien seksuaalinen koskemattomuus.
Tasa-arvovaltuutettu kiinnittää huomiota siihen, että arviomuistiossa pakkoavioliittoja ei tunnisteta ja käsitellä sukupuolittuneena ilmiönä. Nykytilannetta ja sääntelyvaihtoehtojen vaikutuksia ei arvioida sukupuolinäkökulmasta eikä asiaa käsitellä sukupuolten tasa-arvoon liittyvänä kysymyksenä. Kuitenkin esimerkiksi Unicef on arvioinut lapsiavioliittojen osalta, että vain noin kuudesosa avioliiton solmivista lapsista on poikia.
Kansainvälisessä oikeudessa pakkoavioliitot on määritelty naisiin kohdistuvan, sukupuoleen perustuvan väkivallan muodoksi. Sekä YK:n yleissopimus kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamiseksi (CEDAW-sopimus) että Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvaa väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus) edellyttävät, että Suomi tunnistaa, torjuu ja poistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, pakkoavioliitot mukaan lukien.
CEDAW-sopimuksen noudattamista valvovan CEDAW-komitean mukaan sopimusvaltioiden tulee huolehtia eri väkivallan muotojen kriminalisoinnista ja siitä, etteivät säännökset mahdollista joidenkin väkivallan muotojen, kuten lapsi- ja pakkoavioliittojen sallimista. Lisäksi Istanbulin sopimus sisältää 37 artiklassa nimenomaisen sopimusvaltioita koskevan velvoitteen säätää tahallinen pakottaminen avioliittoon rangaistavaksi. Pakottaminen koskee niin aikuisia kuin lapsia.
Arviomuistiossa käsitellään neljää eri vaihtoehtoa huomioida rikoslaissa avioliittoon pakottaminen:
- soveltaa voimassa olevia rikoslain säännöksiä mitään muuttamatta tai täsmentämättä;
- täsmentää rikoslain ihmiskauppaa koskevaa säännöstä (RL 25:3) siten, että säännökseen lisätään teon tarkoitukseksi avioliittoon pakottaminen;
- säätää avioliittoon pakottamisesta erikseen rangaistavaksi rikoslain pakottamista koskevassa säännöksessä;
- säätää uusi erillinen rangaistussäännös rikoslakiin.
Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa seuraava asiantuntijaryhmä GREVIO on arvioinut Suomen tilannetta vuoden 2019 raportissaan ja esittänyt Suomelle erityisen pakkoavioliittoa koskevan rikostunnusmerkistön säätämistä. Myös YK:n ihmisoikeuskomitea on suositellut keväällä 2021, että Suomen tulisi osana naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia toimia nimenomaisesti kriminalisoida pakkoavioliitto.
Tasa-arvovaltuutettu ei ota kantaa siihen, mikä sääntelyvaihtoehdoista olisi paras. Valmistelua tulisi kuitenkin jatkaa ottaen huomioon loukkauksen vakavuus ja muutoksen merkitys sukupuolten tasa-arvolle. Avioliittoon pakottamisen nimenomainen mainitseminen rikoslaissa merkitsisi valtuutetun näkemyksen mukaan naisiin ja tyttöihin tyypillisesti kohdistuvan ihmisoikeusloukkauksen ottamista vakavasti kansallisessa lainsäädännössä. Vaikka pakottamisen kohteeksi joutuneiden ihmisten määrän arvioitaisiin olevan Suomessa pieni, on erityissääntelyn tarvetta punnittava sitä perusteellisemmin, mitä vakavammasta loukkauksesta on kyse.
Lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan liitteenä (pdf).
09.03.2022
