Hyppää sisältöön

Lausunto eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle sekä puolustusvaliokunnalle naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta (HE 182/2021 vp) (TAS 560/2021, annettu 15.11.2021)

Sekä eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta että puolustusvaliokunta pyysivät tasa-arvovaltuutetulta lausunnon hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta (182/2021 vp.) Tasa-arvovaltuutettu lausui molemmille valiokunnille samansisältöisesti.

Tasa-arvovaltuutettu oli eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa kuultavana asiasta 16.11.2021.

Tasa-arvovaltuutettu seuraa maanpuolustukseen liittyviä lainmuutoksia ja kehittämistyötä sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta

Hallituksen esityksessä 182/2021 vp ehdotetaan säädettäväksi uusi laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Uudistuksen tarkoituksena on saattaa naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskeva lainsäädäntö perustuslain vaatimusten mukaiseksi ja samalla muutenkin lakiteknisesti ajantasaiseksi. Laissa käytettyjä käsitteitä ja palveluksen ikärajoja ehdotetaan osin yhtenäistettäväksi asevelvollisuuslain kanssa. Laki korvaisi samannimisen voimassa olevan lain.
Nykytilan arvioinnin mukaan voidaan pitää ongelmallisena erityisesti sitä, että valtioneuvoston asetuksella ja puolustusministeriön määräyksellä säädetään sellaisista asioista, joista tulisi perustuslain 80 §:n mukaan säätää lailla. Esityksen keskeisinä ehdotuksina on nostaa lain tasolle asepalvelukseen hakemisen määräaikaa, valintatilaisuutta, raskautta ja varusrahaa koskevat säännökset.

Tasa-arvovaltuutettu kannattaa ehdotettuja säädöstasoa koskevia muutoksia.

Tasa-arvovaltuutettuun otetaan säännöllisesti yhteyttä varusmiespalvelusta ja siihen liittyvää naisten ja miesten erilaista kohtelua koskien. Yhteydenotot ovat koskeneet muun muassa varusrahaa, varusteita, ulkoasua ja yhteistupakokeilua. Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan toistuvat yhteydenotot tuovat esille sen, miten erilaiset asiat voidaan kokea epäoikeudenmukaisiksi, varsinkin jos ei ole selvää, mitä milläkin käytännöllä tavoitellaan. Tasa-arvovaltuutettu on jo aiemmin todennut, että varusmiespalveluksen osalta on hyvä kiinnittää huomiota siihen, mihin sukupuolenmukaiset järjestelyt perustuvat, milloin sukupuolierityiset järjestelyt ovat tarpeellisia ja millä tasolla näistä järjestelyistä tulisi määrätä. Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä, että nykyjärjestelmän sukupuolierityiset menettelyt on selvästi perusteltu ja kaikkien tiedossa.

Tasa-arvovaltuutettu ei ota kantaa siihen, miten maanpuolustus tulisi Suomessa järjestää, mutta pitää tärkeänä, että maanpuolustusta koskevassa kehittämistyössä huomioidaan sukupuolten tasa-arvon edistäminen. Se, miten tasa-arvoa voidaan parhaiten edistää, riippuu maanpuolustusvelvollisuuden järjestämisen perusratkaisuista.

Maanpuolustuksen sukupuolenmukainen järjestäminen ja sukupuolten tasa-arvo

Sukupuolten tasa-arvoon liittyvät tärkeimmät säännökset ovat perustuslaissa ja tasa-arvolaissa. Perustuslain 6 §:n mukaan kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä ja eri asemaan asettaminen sukupuolen perusteella edellyttää hyväksyttävää syytä. Lisäksi pykälän mukaan sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa. Tasa-arvolaki on tavoitteiltaan samansuuntainen perustuslain säännöksen kanssa, mutta perustuslain säännös ei viittaa mihinkään yksittäiseen lakiin, vaan sisältää yleisemmän lainsäätäjään kohdistuvan velvoitteen lainsäädännön kehittämiseksi.

Perustuslain 127 §:n mukaan jokaisella Suomen kansalaisella on maanpuolustusvelvollisuus. Tämä on käytännössä toteutettu siten, että miehille on säädetty asevelvollisuuslain (2007/1438) mukaisesti yleinen asevelvollisuus, minkä lisäksi naisilla on ollut mahdollisuus vapaaehtoiseen asepalvelukseen naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain (194/1995) mukaisesti.
Kansallinen maanpuolustusjärjestelmä perustuu siis lainsäädännön tasolla miesten ja naisten erilaiselle kohtelulle. Nykyisen asevelvollisuuslain säätämisen yhteydessä perustuslakivaliokunta on todennut, ettei perustuslain ole perinteisesti katsottu estävän sitä, että asevelvollisuus säädetään lailla koskemaan vain miehiä. Naisten asepalveluksen on katsottu voivan perustua vapaaehtoisuuteen, ja siitä voidaan säätää laissa. 

Kuten esityksessä on todettu, naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskeva laki on tullut voimaan ennen perusoikeusuudistusta. Perustuslakivaliokunta ei ole käsitellyt aihetta perustuslain syrjintäkiellon ja tasa-arvon edistämisvelvollisuuden näkökulmasta. Tasa-arvovaltuutettu pitääkin myönteisenä, että esitys on lähetetty myös perustuslakivaliokuntaan lausunnon antamista varten, koska maanpuolustuksen sukupuolenmukainen järjestäminen on periaatteellisesti merkittävä sukupuolten tasa-arvoa koskeva asia.

Ihmisten erilainen kohtelu sukupuolen perusteella ei ole kategorisesti kielletty eikä sukupuolten tasa-arvo edellytä, että naisia ja miehiä kohdellaan kaikissa tilanteissa samalla tavalla. Toisaalta nykyisin perinteisiin stereotyyppisiin sukupuolirooleihin perustuvia erontekoja halutaan määrätietoisesti vähentää ja esimerkiksi lainsäädännössä on pyritty mahdollisimman sukupuolineutraaliin kieleen. Nykyisin syrjinnänvastainen lainsäädäntö, mukaan lukien Euroopan unionin oikeus ja kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, asettaakin tiettyjä vaatimuksia niille tilanteille, joissa miehiä ja naisia kohdellaan eri tavalla. Lainsäätäjällä on kuitenkin enemmän harkintavaltaa kuin lainsoveltajalla sen suhteen, milloin ihmisiä voi erotella sukupuolen perusteella.

Tasa-arvolaissa kielletään sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuva välitön syrjintä. Välittömäksi syrjinnäksi katsottavalla, naisten ja miesten eri asemaan asettamisella tarkoitetaan lähinnä erilaisten etujen tai oikeuksien myöntämistä taikka tiettyjen velvollisuuksien, rajoitusten tai rasitteiden asettamista. Tasa-arvolain 7 §:n mukainen syrjinnän yleiskielto ulottuu lain koko soveltamisalueelle eli pääsääntöisesti kaikille yhteiskuntaelämän alueille ja kaikkiin tilanteisiin, joissa syrjintää voi esiintyä. Asevelvollisuuden säätäminen vain miehiä koskevaksi on säädetty kuitenkin nimenomaiseksi sallituksi poikkeukseksi välittömän syrjinnän kieltoon tasa-arvolain 9 §:ssä.

Tasa-arvovaltuutettu pitää toivottavana, että eduskunta arvioi lakiteknisten seikkojen lisäksi naisten vapaaehtoista asepalvelusta kokonaisvaltaisesti sukupuolten tasa-arvon, perusoikeuksien ja syrjinnänvastaisen oikeuden valossa. Lailla säätämisen lisäksi on tärkeää, että lainsäätäjä arvioi ja käy keskustelua naisten ja miesten eri asemaan asettamisen hyväksyttävyydestä ja keinojen oikeasuhtaisuudesta.
 

19.11.2021