Kauneudenhoitopalvelujen tarjoaminen vain naisille (TAS 37/2020, annettu 27.11.2020)

Tasa-arvovaltuutetulle ilmoitettiin, että Kauneushoitola A:n valoimpulssihoitoja koskeva tarjous oli vain naisille. 

Tasa-arvovaltuutettu pyysi asiasta selvityksen. Kauneushoitola A:n omistava yksityinen ammatinharjoittaja vastasi, että hän antaa kauneudenhoitopalveluja vain naisille. Hän kertoi syyksi sen, että hän on muslimi ja hän ei voi säädyllisyyssyistä koskettaa miehiä, jotka eivät kuulu hänen perheeseensä. Osa muslimeista tulkitsee uskontoonsa kuuluvan, että perheeseen ja lähisukuun kuulumattomia toista sukupuolta olevia ihmisiä ei ole hyväksyttävää koskea. 

Tasa-arvovaltuutettu totesi, että tapauksessa ei ollut kyse palvelujen tarjoamisesta epäedullisemmin ehdoin miehille kuin naisille, vaan palvelujen tarjoamisesta yksinomaan naisille. Tilannetta arvioitiin siten tasa-arvolain 8 e §:n 2 momentin mukaan.

Lainkohdassa todetaan, että tavaroiden ja palvelujen tarjoaminen yksinomaan tai pääasiallisesti toisen sukupuolen edustajille on tasa-arvolain mukaan sallittua, jos se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin. 
Tasa-arvolain 8 e § ja sen esityöt perustuvat neuvoston direktiiviin miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla (2004/113/EY). 

Neuvoston direktiivissä 2004/113/EY ja sen mukaisesti tasa-arvolain 8 e §:n esitöissä on lueteltu esimerkkejä oikeutetuista tavoitteista poiketa yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta. Vaikka esimerkkiluetteloa ei voi pitää tyhjentävänä, on mahdollisten direktiivissä ja tasa-arvolain esitöissä mainitsemattomien poikkeuksien oltava kuitenkin vastaavalla tavalla perusteltavissa direktiivin tavoitteen kannalta. Tavoitteena on sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjuminen tavaroiden ja palveluiden saatavuuden ja tarjonnan alalla. 

Arvioitaessa ammatinharjoittajan menettelyn hyväksyttävyyttä on otettava huomioon myös hänen perusoikeuksiinsa liittyvät näkökohdat, kuten elinkeinovapaus ja uskonnonvapaus. Mikäli ammatinharjoittajan edellytettäisiin antavan kauneudenhoitopalveluja myös miehille, hän joutuisi lopettamaan elinkeinonsa tai luopumaan käytännöstä, joka hänen mukaansa kuuluu hänen uskontoonsa. 

Uskonto, vakaumus tai kulttuuriset syyt eivät kuitenkaan ole automaattisesti ja välttämättä oikeutettu syy poiketa sukupuolten tasa-arvoisen kohtelun periaatteesta. Sama koskee elinkeinovapauden suhdetta sukupuolten tasa-arvon periaatteeseen. Kyse on sen arvioinnista, mikä kussakin tilanteessa on sukupuolten tasa-arvon suhde muihin perusoikeuksiin, jos oikeudet ovat keskenään ristiriidassa.  Tasa-arvovaltuutetun tiedossa ei ole oikeuskäytäntöä tasa-arvolain 8 e §:n tai direktiivin 2004/113/EY tulkinnasta, jossa tätä kysymystä olisi käsitelty. 

Tasa-arvolain 8 e §:n esitöissä samoin kuin direktiivissä 2004/113/EY on todettu, että tavaroiden ja palvelujen saatavuudessa ja tarjonnassa esimerkiksi säädyllisyyssyyt voivat olla oikeutettu tavoite erilaiselle kohtelulle. 

Toisen sukupuolen koskeminen on keskeinen osa säädyllisyyden käsitettä. Ihmisillä on eri syistä erilaisia käsityksiä siitä, missä säädyllisyyden raja kulkee toista sukupuolta koskettaessa.  Nyt käsiteltävänä olevan asian arvioinnissa ei ollut ratkaisevaa, perustuvatko nämä käsitykset uskontoon vai muihin syihin. Säädyllisyyskäsitys, joka ei hyväksy toisen sukupuolen koskemista, voidaan ottaa huomioon yksityisen ammatinharjoittajan tarjoamissa kauneudenhoitopalveluissa oikeuttamisperusteena tarjota palveluja yksinomaan toiselle sukupuolelle. Tällä tulkinnalla ei vaaranneta direktiivin 2004/113/EY tavoitteen toteutumista. Tilanteessa ei ollut kyse esimerkiksi julkisista terveydenhoitopalveluista, joissa hyväksyttäviksi katsottavien säädyllisyyssyiden tulkinta voi olla kapeampi.

Tasa-arvovaltuutettu totesi, että ammatinharjoittajan esittämät säädyllisyyssyyt olivat tasa-arvolain 8 e §:n 2 momentin mukainen oikeutettu tavoite tarjota kauneudenhoitopalveluja yksinomaan naisille. Palvelujen tarjoaminen vain naisille on tähän tavoitteeseen pääsemiseksi asianmukainen ja tarpeellinen keino.  Kyse ei siten ollut tasa-arvolain 8 e §:n vastaisesta syrjinnästä.     

08.02.2021