Koronatilanne väritti vuotta 2020

Koronapandemia vaikutti koko suomalaiseen yhteiskuntaan vuonna 2020. Jo tässä vaiheessa on selvää, että pandemian vaikutukset ovat osuneet eri väestöryhmiin eri tavoin; jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät ovat kärsineet eniten. Pandemia ja sen rajoittamiseen tähtäävät toimet ovat vaikuttaneet eri tavalla myös eri sukupuoliin. Yleensä taloudellinen taantuma osuu ensimmäisenä miesvaltaisiin teollisuusaloihin ja leviää sieltä naisvaltaiselle palvelusektorille ja julkiselle sektorille, mutta tällä kertaa erityisesti yksityinen palvelusektori on joutunut kovimman iskun kohteeksi.

Julkisella sektorilla puolestaan töitä on pääsääntöisesti riittänyt, mutta kuormitus on lisääntynyt niin sosiaali- ja terveydenhuollossa kuin koulutuksessakin. Monilla miesvaltaisilla aloilla, kuten rakennusteollisuudessa, havaittiin tartuntaryppäitä, joiden taustalla on ollut niin työolosuhteisiin, alihankintaketjuihin kuin ulkomaisen työvoiman heikkoon asemaan liittyviä tekijöitä.

Koronapandemian arvioidaan lisänneen naisiin kohdistuvan ja lähisuhdeväkivallan määrää sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Tämän on arvioitu johtuneen muun muassa taloudellisten ongelmien lisääntymisestä, sosiaalisten kontaktien rajoittamisesta ja perheen yhdessäolon lisääntymisestä – ja toisaalta erilaisten tukipalvelujen rajoittamisesta etenkin pandemian alkuvaiheessa. Pandemian vaikutukset ulottuvat myös terveyseroihin, palkattoman hoivan epätasaiseen jakautumiseen ja todennäköisesti – muutaman vuoden viiveellä – myös oppimiseroihin.

COVID-19-pandemia tuskin jää viimeiseksi. Siksi onkin tärkeää selvittää huolellisesti pandemian ja rajoitustoimien vaikutuksia myös sukupuolinäkökulmasta. Suomessa on käynnissä THL:n johtama Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa -hanke, joka kestää toukokuun 2022 loppuun. Euroopan tasolla Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGE puolestaan tutkii koronapandemian vaikutusta muun muassa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.

Koronapandemia on vaikuttanut myös tasa-arvovaltuutetun toimiston käytännön työhön. Maaliskuun 2020 puolivälissä siirryimme lähes 100-prosenttiseen etätyöhön. Puhelinneuvontamme toimi joidenkin kuukausien ajan soittopyyntöjen varassa, mutta kesän jälkeen siirryimme jälleen normaaliin puhelinpalveluun. Asiakasasioidemme hoitaminen on tähänkin asti perustunut sähköiseen viestintään. Sidosryhmäyhteistyö on myös jatkunut etäyhteyksin.

Yhteydenotot lisääntyivät

Koronakriisistä huolimatta tasa-arvovaltuutetun kirjalliset yhteydenotot lisääntyivät vuonna 2020 voimakkaasti verrattuna edelliseen vuoteen. Syrjintään liittyvien kirjallisten yhteydenottojen määrä lisääntyi noin 35 %. Koronapandemiaan liittyviä yhteydenottoja tuli jonkin verran erityisesti
työelämästä, mutta ne eivät selitä yhteydenottojen määrän kasvua. Kasvu on jatkunut myös vuoden 2021 puolella.

Kirjalliset ja puhelinyhteydenotot yhteenlaskettuna yleisin asiaryhmä oli tälläkin kertaa raskaus- ja perhevapaasyrjintä, jonka lisäksi korostuivat erityisesti työhönotto- ja palkkasyrjintä.
Tasa-arvovaltuutetun uudet nettisivut julkaistiin syyskuussa. Ne ovat nyt aiempaa saavutettavammat, ja sivuille on lisätty sekä kieliversioita että tasa-arvovaltuutetun työstä kertovaa videomateriaalia. Otamme mielellämme vastaan ideoita sivujen kehittämiseksi edelleen!

Samapalkkaisuusohjelmasta sopu

Hallitus ja työmarkkinakeskusjärjestöt pääsivät loppuvuonna sopuun uudesta kolmikantaisesta samapalkkaisuusohjelmasta vuosille 2020–2023. Ohjelman suurin hyöty lienee se, että osapuolet ovat pitäneet tärkeänä samapalkkaisuuden edistämistä ja naisten ja miesten keskimääräisen
palkkaeron pienentämistä. Ohjelman toimenpiteitä ei kuitenkaan voi pitää kovin kunnianhimoisina, eikä palkkaerojen kaventamiselle kyetty määrittelemään selkeää tavoitetta – nyt pyritään siihen, että ”sukupuolten keskimääräinen palkkaero kapenee entistä nopeammin”.

Samapalkkaisuuden edistäminen on vaikeaa ilman ammatti- ja työnantajaliittojen toimenpiteitä, koska ne neuvottelevat palkoista ja pystyisivät halutessaan edistämään sukupuolten tasa-arvoa sekä työehtosopimusten että työpaikkatason sopimustoiminnan yhteistyön avulla tehokkaammin kuin keskusjärjestöt. Siksi olisikin tärkeää, että liittotasolla sitouduttaisiin samapalkkaisuuden – ja muutoinkin sukupuolten tasa-arvon – edistämiseen. 

Tasa-arvon edistäminen eteni

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa sukupuolten tasa-arvo on läpileikkaavana teemana, ja siihen liittyy myös lukuisa määrä erillisiä toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet koottiin hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan Suomi tasa-arvon kärkimaaksi (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:35), joka julkaistiin joulukuussa 2020. Useat tasa-arvovaltuutetun eduskunnalle vuonna 2018 antaman kertomuksen toimenpidesuositukset päätyivät hallitusohjelman kautta tasa-arvo-ohjelmaan: palkka-avoimuutta edistetään, raskaussyrjintää ehkäistään, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa torjutaan ja lainsäädäntöä kehitetään. Monet toimenpiteet ovat jo ehtineet lainsäätäjän pöydälle, kun taas osa on vasta työryhmien käsittelyssä. On kuitenkin tärkeää, että koronapandemian aiheuttamista vaikeuksista huolimatta tasa-arvon edistäminen säilyy poliittisena prioriteettina.

Kolmikantaisessa työryhmässä valmisteltu perhevapaauudistus on etenemässä eduskunnan käsittelyyn. Vaikka uudistus ei olekaan sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta täydellinen, sitä voi luonnehtia suureksi askeleeksi eteenpäin. Isille korvamerkittyjen vapaiden määrä kasvaa merkittävästi, korvaustaso nousee jonkin verran ja vapaiden pitämisen joustavuus lisääntyy. Tämä antaa hyvät eväät perhevapaiden tasaisemmalle jakautumiselle. Parantamisen varaa totisesti onkin: tällä hetkellä naiset käyttävät noin 90 % perhevapaista, mikä vaikuttaa heidän työmarkkina-asemaansa, palkka- ja urakehitykseensä ja työmarkkinoilla kokemaansa syrjintään.

Uusi perhevapaajärjestelmä luo kuitenkin vasta lainsäädännölliset puitteet isien laajemmalle perhevapaiden käytölle. Ratkaisevaa on, miten isät, äidit ja työnantajat suhtautuvat perhevapaiden uudenlaiseen jakoon. Tähän asti monilla työpaikoilla on ajateltu, että isille ”kuuluu” vain heille korvamerkitty isyysvapaa, vaikka myös vanhempain- ja hoitovapaa on ollut mahdollista jakaa vanhempien haluamalla tavalla. Asennemuutosta edellytetään myös isiltä ja äideiltä: neljännes isistä ei pidä lainkaan perhevapaita, ja kyselytutkimusten mukaan äidit suhtautuvat isien perhevapaakiintiöiden kasvattamiseen kielteisemmin kuin isät. Työtä siis vielä riittää.

Translain uudistamisella on kiire 

Tasa-arvovaltuutettu on todennut useaan otteeseen, että Suomen translainsäädäntö – erityisesti sen lisääntymiskyvyttömyysvaatimus – rikkoo transsukupuolisten ihmisoikeuksia. Helmikuussa 2020 valmistui STM:n asettaman työryhmän selvitys translain uudistamiseksi. Koronapandemia kuitenkin pysäytti jatkotyöskentelyn. Tasa-arvovaltuutettu ilmaisi marraskuussa peruspalveluministeri Krista Kiurulle lähetetyssä kannanotossa huolensa translainsäädännön uudistamisen etenemisestä. Uudistustyö on vihdoin käynnistynyt, ja se on tarkoitus saattaa päätökseen vielä tällä vaalikaudella. Transsukupuolisten ihmisoikeuksien näkökulmasta uudistus on jo auttamatta myöhässä, joten lakivalmistelu olisi tehtävä mahdollisimman joutuisasti.