Tasa-arvovaltuutettu: Olympiakomitean ja Suomen Urheiluliiton olisi pitänyt puuttua tietoonsa tulleeseen häirintään
Tasa-arvovaltuutettu on antanut lausunnon koskien häirintäepäilyä Tokion kesäolympialaisten viimeistelyleirillä. Tasa-arvovaltuutettua pyydettiin selvittämään, onko epäilyssä ollut kysymys tasa-arvolaissa kielletystä seksuaalisesta häirinnästä.
Tasa-arvovaltuutettu pyysi asiassa selvitystä sekä Suomen Urheiluliitolta että Olympiakomitealta. Molemmat organisaatiot kertoivat selvityksissään saaneensa tiedon tapahtumasta välittömästi, mutta eivät ole olleet tietoisia sen tarkastelusta mahdollisena seksuaalisena häirintänä, kunnes media nosti asian esille keväällä 2022. Olympiakomitean selvityksen mukaan häirinnäksi epäilty tilanne tulkittiin huonoksi huumoriksi.
Sekä Olympiakomitealla että Suomen Urheiluliitolla on toimintaohjeita häirintätilanteiden varalta. Molemmat organisaatiot ovat sitoutuneet urheiluyhteisön vastuullisuusohjelmaan.
Häiritsijällä on ensisijainen vastuu
Tasa-arvolain 7 §:n mukaan seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Tasa-arvolain esitöiden mukaan seksuaalinen häirintä voi ilmetä esimerkiksi härskinä puheena tai kaksimielisenä vitsinä. Häirinnästä on kysymys silloin, kun tekijä tietää tai tavanomaista harkintaa käyttäen hänen olisi pitänyt tietää, että hänen käyttäytymisensä ei ole toivottua.
Häirinnästä on ensi sijassa vastuussa häiritsijä itse. Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan häirinnästä epäillyn henkilön olisi tullut ymmärtää tavanomaista harkintaa käyttäen, että hänen toimintansa toista sukupuolta edustavalle työntekijälle ei ole toivottavaa käyttäytymistä. Lisäksi tulee huomioida häirinnästä epäillyn asema olympialaisten viimeistelyleirillä, mikä korostaa hänen vastuutaan toimia esimerkillisesti ja huolehtia siitä, ettei kehenkään leirillä olleeseen kohdistu häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua.
Työnantajan vastuu häirinnän poistamisessa
Tasa-arvolain 8 d §:n mukaan työnantajan menettelyä pidetään kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja saatuaan tiedon siitä, että työntekijä on joutunut työssään seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan häirinnän kohteeksi, laiminlyö velvollisuutensa ryhtyä käytettävissä oleviin toimiin häirinnän poistamiseksi. Kyseisessä tapauksessa häirinnän kohde oli työntekijään rinnastettavassa palvelussuhteessa sekä Suomen Urheiluliittoon että Olympiakomiteaan.
Saamiensa selvitysten perusteella tasa-arvovaltuutettu katsoo, että Olympiakomitea on laiminlyönyt tasa-arvolain 8 d §:ssä tarkoitetun velvollisuutensa puuttua tietoonsa tulleeseen seksuaaliseen häirintään.
Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan myös Suomen Urheiluliiton olisi pitänyt häirinnästä tiedon saatuaan ilmoittaa asiasta Olympiakomitealle ja pyytää tätä selvittämään asiaa sekä ehkäisemään jatkossa työntekijään kohdistuvaa häirintää. Tasa-arvovaltuutettu katsoo siten, että Suomen Urheiluliitto on laiminlyönyt tasa-arvolain 8 d §:ssä tarkoitetun velvollisuutensa puuttua tietoonsa tulleeseen seksuaaliseen häirintään. Lisäksi tasa-arvovaltuutettu suosittelee, että Suomen Urheiluliitto laatii ohjeistuksia ja toimintamalleja myös sellaisia tilanteita varten, joissa työntekijä joutuu häirinnän kohteeksi.
20.06.2022
