Raskaussyrjintäepäily rekrytoinnissa (TAS 338/2019, annettu 6.4.2020)

Henkilö A:ta oltiin rekrytoimassa yritykseen X, minkä vuoksi A ja yrityksen edustaja olivat keskustelleet työtarjouksesta ja siihen liittyvistä yksityiskohdista. Keskustelun yhteydessä A kertoi myös raskaudestaan. A epäili tulleensa syrjityksi rekrytoinnissa raskautensa vuoksi, koska raskaudesta kertomisen jälkeen työtarjousta ei tehtykään, vaan yritys ilmoitti jatkavansa uusien hakijoiden etsimistä. Yritys X käytti rekrytoinnissa apunaan rekrytointiyritys Y:tä, joka oli myös tietoinen työtarjouksesta.

Epäilyn syrjinnän arvioinnin kannalta olennainen kysymys oli se, miksi työnantaja oli jättänyt henkilön valitsematta tehtävään vaiheessa, jossa hänelle oli jo haluttu tarjota tehtävää. Se, että tehtävä oli laitettu myöhemmin uudelleen haettavaksi ja siihen oli valittu toinen henkilö, ei vaikuttanut aikaisemman tilanteen arviointiin.  Tapauksessa arvioitiin myös sitä, miten vastuu mahdollisesta syrjinnästä jakautuu työnantajan ja rekrytointiyrityksen välillä.

Tasa-arvolain kieltämä syrjintä työhönotossa

Tasa-arvolain mukaan raskaana olevaa ja perhevapaalle jäävää henkilöä tulisi kohdella työnotossa samalla tavalla kuin häntä kohdeltaisiin, jos hän ei olisi raskaana tai jäämässä perhevapaalle. Häntä ei saa asettaa raskauden ja perhevapaan perusteella huonompaan asemaan. Jos työnantajalla on ollut tieto hakijan raskaudesta, työnantaja voi joutua osoittamaan, ettei raskaus ole vaikuttanut hakijan valitsematta jättämiseen, vaan siihen on ollut muu hyväksyttävä syy. Jollei tällaista syytä esitetä, valintaa pidetään tasa-arvolain vastaisena. Ollakseen syrjivää työnantajan menettelyltä ei edellytetä tahallisuutta tai tuottamuksellisuutta eikä sitä, että se olisi toteutettu syrjivässä tarkoituksessa.

Sinänsä tasa-arvolain sukupuolisyrjinnän kielto koskee sekä työnantajaa että sen käyttämää rekrytointiyritystä. Työnantajan ja rekrytointiyrityksen vastuu eroaa toisistaan kuitenkin siinä, että vain työnantaja voi olla vastuussa valintapäätöksestä ja tasa-arvolain 8 §:n mukaisesta syrjinnästä (työelämää koskeva syrjinnän erityiskielto) sekä joutua maksamaan syrjitylle tasa-arvolain mukaista hyvitystä.

Työnantajan tai sen käyttämän rekrytointiyrityksen valintapäätöstä edeltävät toimet voivat kuitenkin olla tasa-arvolain yleisen syrjintäkiellon vastaisia. Mikäli syrjinnästä on aiheutunut vahinkoa, syrjintää epäilevällä voi olla oikeus vaatia siitä korvausta vahingonkorvauslain perusteella.

Asian arviointi

Tehtävä oli haettavana kahteen kertaan. Hakijoista A eteni rekrytointiprosessissa pisimmälle ja hänelle haluttiin tarjota tehtävää. Kun A oli kertonut raskaudestaan yritys X:n ja rekrytointiyrityksen edustajalle, tehtävä laitettiin uudestaan hakuun muutaman kuukauden päästä. Koska työnantajalla ja rekrytointiyrityksellä oli tieto hakijan raskaudesta, asiassa syntyi syrjintäolettama. Työnantajalla ja rekrytointiyrityksellä oli todistamisvelvollisuus siitä, ettei A:n raskaus vaikuttanut siihen, että häntä ei valittu tehtävään.

Hyväksyttävän syyn arviointi

Yritys X:llä oli tarve löytää tehtävään nopeasti sopiva henkilö kiireellisten tehtävien vuoksi. Yritys kertoi myös uskoneensa, että tehtävään olisi löydettävissä yhtä hyvä tai vahvempikin kandidaatti kuin A. Yritys ei tuonut selvityksissään esiin esimerkiksi A:n ansioihin tai soveltuvuuteen liittyvää tai muuta sellaista perustetta, jolla voisi olla merkitystä arvioitaessa, miksi tehtävä oli laitettu uudelleen hakuun. Tämä ei tukenut yrityksen väitettä siitä, että yrityksellä oli kiire saada tehtävä täytettyä.

Se, että tehtävä laitettiin uudelleen haettavaksi ja siihen valittiin lopulta toinen henkilö, ei vaikuta aikaisemman työhönottotilanteen arviointiin. Tasa-arvovaltuutettu katsoi, ettei työnantaja voi tässä tapauksessa vapautua syrjintäolettamasta vetoamalla tehtävään valitun henkilön parempiin ansioihin tai soveltuvuuteen suhteessa A:han. A:n raskauden katsottiin vaikuttaneen yritys X:n menettelyyn olla palkkaamatta A:ta tehtävään. Yrityksen menettelyä työhönotossa oli pidettävä tasa-arvolain kieltämänä syrjintänä.

Rekrytointiyrityksen ei sen sijaan katsottu asiassa esitetyn selvityksen valossa syrjineen henkilöä tasa-arvolain vastaisesti raskauden perusteella, koska rekrytointiyrityksen edustaja ei ollut kertonut A:n raskaudesta yritys X:lle. Rekrytointiyrityksen edustaja ei myöskään ollut kehottanut A:ta kertomaan raskaudestaan.

Näytön arviointi ja syrjintäasioiden lopullinen ratkaiseminen tapahtuvat käräjäoikeudessa, elleivät osapuolet pääse asiassa muuten sovintoon.

13.05.2020