Hyppää sisältöön

Kahden X:n kaupungin perhekeskuksen psykologin palkkausta koskeva palkkasyrjintäepäily (TAS 67/2012 ja TAS 79/2012, annettu 19.6.2013)

Kaksi X:n kaupungin perhekeskuksessa työskentelevää psykologinaista pyysi tasa-arvovaltuutetulta kannanottoa siitä, menetteleekö kaupunki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986) vastaisesti maksaessaan heille pienempää tehtäväkohtaista palkkaa kuin verrokiksi nimetylle työterveyshuollon liikelaitoksessa työskentelevälle miespuoliselle työterveyspsykologille.

Työnantaja perusteli selvityksissään kysymyksessä olevaa palkkaeroa työterveyspsykologien rekrytoimiseen liittyvällä vaikealla kilpailutilanteella sekä tehtävien vaativuuseroilla. Työnantaja vetosi myös siihen, että liikelaitoksella on itsenäinen päätöksenteko-oikeus henkilökunnan palkkauksessa, eikä kaupungin perhekeskuksen ja liikelaitoksen henkilökunnan palkkoja voi sen vuoksi verrata keskenään. Työnantajan mukaan asiassa ei voi olla kysymys palkkasyrjinnästä myöskään siksi, että perhekeskuksessa työskentelevällä miespsykologilla ei ole korkeampi tehtäväkohtainen palkka kuin naispsykologeilla. Tasa-arvolain mukainen syrjintäolettama voi kuitenkin syntyä, vaikka naisilla on miespuolinen kollega, joka saa samaa palkkaa kuin naiset ja siten huonompaa palkkaa kuin palkkaverrokkina oleva mies. (Ks. tasa-arvolautakunnan lausunnot 1/01, 2/01 ja 4/06)

Tasa-arvolain mukainen palkkavertailu on mahdollista tehdä niiden samaa tai samanarvoista työtä tekevien työntekijöiden kesken, jotka työskentelevät saman työnantajan palveluksessa. Tasa-arvolain esitöiden mukaan työntekijä voi verrata palkkaansa myös saman työnantajan toisessa työyksikössä työskentelevien työntekijöiden palkkaan (hallituksen esitys 57/1985). Lain mukaan samaa tai samanarvoista työtä saman työnantajan palveluksessa tekevien työntekijöiden tehtäväkohtainen palkka tulee siis lähtökohtaisesti olla samansuuruinen riippumatta siitä, missä työyksikössä he työskentelevät - ei vain yhden yksikön sisällä.

Tasa-arvovaltuutettu totesi, että kunnan liikelaitos on osa kunnan organisaatiota, eikä työterveyshuollon liikelaitosta voida pitää itsenäisenä oikeushenkilönä kuntaan nähden. Sen vuoksi liikelaitoksen henkilöstön ja perhekeskuksen henkilöstön voidaan tulkita olevan saman työnantajan palveluksessa siinä mielessä, että heidän palkkoja voidaan verrata keskenään tasa-arvolaissa tarkoitetulla tavalla.

Kaupungin antaman selvityksen mukaan liikelaitoksessa maksettavaan korkeampaan palkkaan on vaikuttanut työvoiman saatavuus ja kilpailutilanne. Julkisen sektorin työterveyshuollon on kilpailtava työntekijöistä samoilla markkinoilla yksityisen sektorin kanssa. Työnantajan mukaan perhekeskuksessa ei ole vielä vastaavaa kilpailutilannetta.

Työvoiman saatavuuden turvaaminen ja kilpailutilanne työvoimasta saattaa olla perusteena sille, että tietyn alan psykologeille maksetaan korkeampaa palkkaa kuin toisen alan psykologeille, vaikka heidän tekemänsä työ katsottaisiin yhtä vaativaksi. Silloin, kun palkkaukseen sisällytetään työvoiman niukkuudesta johtuvalla kilpailutilanteella perusteltu palkanosuus, on tärkeää, että tämä tapahtuu kussakin tapauksessa erikseen selvitettyjen ja osoitettavissa olevien tosiseikkojen pohjalta.

Kun verrataan, ovatko työt samoja tai samanarvoisia, lähtökohtana pidetään työntekijöiden työtehtäviä ja niiden työntekijälle asettamia vaatimuksia. Psykologien tehtäviä ei annetun selvityksen mukaan ole verrattu keskenään samojen työn vaativuuden arviointikriteerien mukaan, kuten palkkausjärjestelmän avoimuuden ja läpinäkyvyyden vaatimus edellyttäisi. Vaativampien työtehtävien suorittaminen voi olla peruste korkeammalle tehtäväkohtaiselle palkalle. Vaativuuseroa ei saa kuitenkaan palkita ylimitoitetusti, vaan palkkaeron tulee olla aina suhteessa vaativuuseroon.

Työnantajan tehtäväksi jää näyttää, miltä osin palkkaeroa voidaan selittää markkinatekijöillä ja tehtävien mahdollisilla vaativuuseroilla.

 

22.08.2013