Istanbulin sopimuksen toimeenpano edellyttää riittäviä resursseja ja sukupuolitietoisia toimia (VN/27993/2024; TAS/445/2025, annettu 14.8.2025)
Tasa-arvovaltuutettu on antanut lausunnon luonnoksesta Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelmaksi vuosille 2026–2033. Suunnitelma on keskeinen väline, jolla Suomi toteuttaa velvoitteensa ehkäistä ja torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä perheväkivaltaa, suojella uhreja ja varmistaa rikosoikeudellisen vastuun toteutuminen.
Tasa-arvovaltuutettu pitää suunnitelmaa monilta osin oikeansuuntaisena, mutta sen kunnianhimoa rajoittavat riittämätön resursointi, sukupuolivaikutusten arvioinnin puutteet sekä toimenpiteiden ja mittareiden liiallinen yleisyys. Ilman riittävää ja pysyvää rahoitusta Suomi ei voi täyttää Istanbulin sopimuksen eikä EU:n NKV-direktiivin (direktiivi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta) velvoitteita.
Tasa-arvovaltuutettu kantaa yhdenvertaisuusvaltuutetun tavoin huolta siitä, että naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiset toimet toteutetaan Suomessa edelleen liian siiloutuneesti kokonaisvaltaisen lähestymistavan sijaan. Mikään viranomainen ei koordinoi ja arvioi kokonaisuutta väkivallan vastaisessa työssä. Tämä vaikeuttaa Istanbulin sopimuksen edellyttämän kokonaisvaltaisen ja johdonmukaisen politiikan rakentamista. Väkivallan torjunta edellyttää yhtenäistä kokonaiskuvaa, jossa kansalliset, EU- ja kansainvälisoikeudelliset velvoitteet sovitetaan yhteen ja toimeenpanoa seurataan järjestelmällisesti.
Valtuutettu painottaa, että toimeenpanossa on huomioitava sukupuolierityiset vaikutukset ja vältettävä näennäisesti neutraalia lähestymistapaa, joka voi tosiasiallisesti sivuuttaa naisten ja sukupuolivähemmistöjen tarpeet. Toimenpiteet on vietävä pysyviin rakenteisiin, kuten lainsäädäntöön ja viranomaisten toimintamalleihin, ja niille on turvattava pitkäjänteinen rahoitus.
Rikoslain uudistamistarpeet ja riskinarviointi
Tasa-arvovaltuutettu korostaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnassa on tehostettava rikosvastuun toteutumista ja arvioitava rikoslaki kokonaisuutena sukupuolinäkökulmasta yksittäisten muutosten sijaan. Lainsäädännön tulisi tunnistaa myös paremmin lähisuhdeväkivallan erityispiirteet. Uhrin ja tekijän läheisen suhteen tulisi lisätä rikoksen moitittavuutta rikosarvioinnissa ja rangaistuksen mittaamisessa.
Tasa-arvovaltuutettu pitää tarpeellisena viranomaiselle asetettavaa velvoitetta tehdä systemaattinen ja sukupuolitietoinen riskinarviointi kaikissa lähisuhde- ja perheväkivaltatapauksissa. Tämä toteuttaisi Istanbulin sopimuksen ja NKV-direktiivin vaatimuksia sekä vahvistaisi uhrin oikeusturvaa. Riskinarvioinnin puutteet voivat pahimmillaan maksaa ihmishenkiä.
Seuranta ja tiedonkeruu
Keskeistä on myös varmistaa, että sukupuolten tasa-arvo on aidosti läpileikkaava periaate kaikissa toimenpiteissä ja että sen toteutumista seurataan järjestelmällisesti. Tämä edellyttää konkreettisia mittareita, systemaattista tiedonkeruuta ja sukupuolen mukaan eriteltyä raportointia. Lisäksi viranomaisten koulutukseen, riskinarviointiin ja uhrien tukeen on panostettava huomattavasti enemmän kuin nykyinen suunnitelmaluonnos mahdollistaa.
Lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan liitteenä (pdf).
28.08.2025
