Häirintäepäily Tokion kesäolympialaisten viimeistelyleirillä (TAS 156/2022, annettu 20.6.2022)

A pyysi tasa-arvovaltuutettua selvittämään, onko häneen kohdistunut naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986, jäljempänä tasa-arvolaki) kielletyllä tavalla häirintää Tokion kesäolympialaisten viimeistelyleirillä.

A kertoi olleensa olympiajoukkueen kanssa ruokailemassa, jolloin Suomen Olympiakomitean työntekijä B totesi hänelle naurahtaen, että ”A, sinulle tuli nyt tänne leirille uusi homma, että saat joka ilta tulla pesemään mun paikat huoneeseeni, koska en luota pesijöinä näihin miehiin” (tähän tilanteeseen viitataan jäljempänä ns. pesukutsuna). Tapahtuneen jälkeen A yritti keskustella sekä Olympiakomitean että Suomen Urheiluliiton edustajien kanssa, mutta asiaan ei ole puututtu. 

Asian arviointi

Työntekijään rinnastettava asema

Tasa-arvolain 3 §:n 1 momentin mukaan työntekijällä tarkoitetaan henkilöä, joka sopimuksessa sitoutuu tekemään toiselle (työnantaja) työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan taikka on virkasuhteessa tai muuhun siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai muuhun julkisyhteisöön. Sitä, mitä tasa-arvolaissa säädetään työntekijästä, sovelletaan soveltuvin osin myös muussa palvelussuhteeseen rinnastettavassa oikeussuhteessa työskentelevään.

A:n yrityksellä on Suomen Urheiluliiton kanssa ostopalvelusopimus, johon kuuluu muun muassa arvokisoihin osallistuminen joukkueen jäsenenä. Suomen Urheiluliitto ja Olympiakomitea pyysivät häntä osallistumaan Tokion olympialaisten viimeistelyleirille olympiajoukkueen jäsenenä. A:lta saadun selvityksen mukaan hänen yrityksessään ei ole muita työntekijöitä. A on sitoutunut tuottamaan Suomen Urheiluliitolle henkilökohtaisesti palveluita ostopalvelusopimuksen perusteella. Tokion olympialaisissa A toimi tiimin jäsenenä ja sai palkkion Olympiakomitealta. Tasa-arvovaltuutettu katsoo, että A on ollut tasa-arvolain 3 §:n tarkoittamalla tavalla työntekijään rinnastettavassa palvelussuhteessa sekä Suomen Urheiluliittoon että Olympiakomiteaan.

Selvitykset

Tasa-arvovaltuutettu pyysi selvitystä sekä Suomen Urheiluliitolta että Olympiakomitealta. Molemmat organisaatiot kertoivat selvityksissään saaneensa tiedon tapahtumasta välittömästi, mutta eivät ole olleet tietoisia sen tarkastelusta mahdollisena seksuaalisena häirintänä, kunnes media nosti asian esille keväällä 2022. Sekä Olympiakomitealla että Suomen Urheiluliitolla on toimintaohjeita häirintätilanteiden varalta. Molemmat organisaatiot ovat sitoutuneet urheiluyhteisön vastuullisuusohjelmaan. Olympiakomitean selvityksen mukaan A:n kuvaama tilanne tulkittiin huonoksi huumoriksi. 

B:lle on annettu mahdollisuus lausua mielipiteensä asiassa hallintolain 41 §:n nojalla. B kertoi, ettei muista A:n kuvaamaa tapahtumaa eikä käyttämiään sanoja. B:n näkemyksen mukaan kyse ei ollut pesukutsusta tai vallankäytöstä. B totesi, että jos hän oli sanonut A:n kuvaamalla tavalla, kyseessä oli ollut ilmeisestikin loukkaava ja huono huumori. B totesi, ettei ole mielestään syyllistynyt selvityspyynnössä väitettyyn seksuaaliseen häirintään. Hän on kuitenkin pahoillaan käytöksensä aiheuttamasta mielipahasta.

Seksuaalinen häirintä 

Tasa-arvolain 7 §:n mukaan seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Tasa-arvolain esitöiden mukaan seksuaalinen häirintä voi ilmetä ainakin härskinä puheena tai kaksimielisenä vitsinä. Häirinnästä on kysymys silloin, kun tekijä tietää tai tavanomaista harkintaa käyttäen hänen olisi pitänyt tietää, että hänen käyttäytymisensä ei ole toivottua.

Oikeuskirjallisuudessa on selostettu, että vapaa-ajalla voi kertoa härskejä vitsejä ja huvittaa ystäviä, mutta samanlaiset puheet eivät kuulu työpaikalle. Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan B:n olisi tullut ymmärtää tavanomaista harkintaa käyttäen, että ns. pesukutsun esittäminen toista sukupuolta edustavalle ei ole toivottavaa käyttäytymistä. Lisäksi tulee huomioida B:n asema olympialaisten viimeistelyleirillä, mikä korostaa hänen vastuutaan toimia esimerkillisesti ja huolehtia siitä, ettei kehenkään leirillä olleeseen kohdistu häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua.

Tasa-arvolain esitöiden mukaan häirinnästä on ensisijaisesti vastuussa häiritsijä itse. Häiritsijä voi joutua paitsi rikosoikeudelliseen vastuuseen teostaan myös vahingonkorvauslain mukaiseen vastuuseen. B on selvityksessään kertonut, ettei muista tapahtunutta eikä sanojaan. Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan muistamattomuus ei poista häiritsijän vastuuta.

Työnantajan vastuu häirinnän poistamisessa

Tasa-arvolain 8 d §:n mukaan työnantajan menettelyä pidetään kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja saatuaan tiedon siitä, että työntekijä on joutunut työssään seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan häirinnän kohteeksi, laiminlyö velvollisuutensa ryhtyä käytettävissä oleviin toimiin häirinnän poistamiseksi. 

Tasa-arvolain esitöiden mukaan häirinnän poistamisen laiminlyönnin tapauksessa kantajan tulee osoittaa ilmoittaneensa työnantajalle häirinnästä, ja että tämä ei ole ryhtynyt käytettävissä oleviin toimiin häirinnän poistamiseksi. A kertoi yrittäneensä saada tukea sekä Olympiakomitealta että Suomen Urheiluliitolta.

Tasa-arvolain esitöiden mukaan häirintään puuttumisen tehokkaana toimena pidetään vakavaa suhtautumista väitettyyn häirintään ja välitöntä selvityksen käynnistämistä. Toisena tehokkaana toimena pidetään esitöiden mukaan sitä, että häiritsijään kohdistetaan viipymättä häirinnän laatua ja vakavuutta vastaavat työoikeudelliset tai kurinpidolliset toimenpiteet. Työnantajalla on työnjohto-oikeuden perusteella, tapahtuneesta häirinnästä tiedon saatuaan, riittävän tehokkaat valtuudet ja keinot ryhtyä toimiin myös häirintään syyllistyneen osalta. Tällöin tulevat kyseeseen häirinnän asteesta ja toistumisesta riippuen häiritsijälle annettava huomautus, varoitus, lomautus ja viime vaiheessa työsuhteen irtisanominen tai purku.

Todistustaakka kääntyy työnantajalle, kun on aihetta epäillä, että työntekijä on työpaikalla joutunut häirinnän kohteeksi. Työnantajalla on mahdollisuus osoittaa, että hän on täyttänyt huolellisen työnantajan velvoitteet. Sekä Olympiakomitea että Suomen Urheiluliitto totesivat selvityksissään, ettei A ole nimennyt kokemaansa seksuaaliseksi häirinnäksi. Tasa-arvovaltuutettu katsoo, ettei työnantajan velvollisuus selvittää asiaa poistu sillä perusteella, ettei A nimennyt tilannetta seksuaaliseksi häirinnäksi, vaan tapahtumien kulkuja olisi tullut selvittää.

Olympiakomitea ryhtyi selvittämään asiaa vasta sen saatua mediahuomiota monta kuukautta tapahtuman jälkeen, vaikka asia tuli Olympiakomitean tietoon välittömästi. Myöskään Olympiakomitean häirintään puuttumista koskevaa toimintamallia ei ilmeisesti ole noudatettu tässä tapauksessa. Olympiakomitea ei ole selvitysten perusteella keskustellut B:n kanssa tapahtuneesta. Näistä syistä tasa-arvovaltuutettu ei pidä Olympiakomitean toimia riittävinä. Tasa-arvovaltuutettu katsoo, että Olympiakomitea on laiminlyönyt tasa-arvolain 8 d §:ssä tarkoitetun velvollisuutensa puuttua tietoonsa tulleeseen seksuaaliseen häirintään.

Tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan Suomen Urheiluliiton olisi pitänyt A:n kokemasta häirinnästä tiedon saatuaan ilmoittaa asiasta Olympiakomitealle ja pyytää tätä selvittämään asiaa sekä ehkäisemään jatkossa työntekijään kohdistuvaa häirintää. Tasa-arvovaltuutettu katsoo siten, että Suomen Urheiluliitto on laiminlyönyt tasa-arvolain 8 d §:ssä tarkoitetun velvollisuutensa puuttua tietoonsa tulleeseen seksuaaliseen häirintään. Lisäksi tasa-arvovaltuutettu suosittelee, että Suomen Urheiluliitto laatii ohjeistuksia ja toimintamalleja myös sellaisia tilanteita varten, joissa työntekijä joutuu häirinnän kohteeksi.

20.06.2022