Lausunto seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksesta (TAS 370/2020, annettu 30.9.2020)

Oikeusministeriö pyysi tasa-arvovaltuutettua lausumaan työryhmämietinnöstä, jossa ehdotetaan muutettavaksi rikoslain seksuaalirikoksia koskevat säännökset (Mietintöjä ja lausuntoja 2020:9). Tasa-arvovaltuutettu otti lausunnossaan kantaa erityisesti raiskausrikoksen muuttamiseen suostumusperusteiseksi ja seksuaalisen ahdistelun rangaistavuuden laajentamiseen myös muihin kuin koskettelutekoihin. 

Tasa-arvovaltuutettu kannattaa rikoslain 20 luvun uudistamista ja varsinkin raiskauksen tunnusmerkistön muuttamista suostumusperusteiseksi. Raiskauksen tunnusmerkistön muuttaminen on Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden mukaista ja sukupuolten tasa-arvoa lisäävä tärkeä ja odotettu uudistus. 

Toisaalta tasa-arvovaltuutettu toteaa, että mietinnössä tulisi huomioida selkeämmin sukupuolivähemmistöjen tilanne ja heidän kohtaamansa seksuaalinen väkivalta samoin kuin moniperusteisen syrjinnän tilanteet, joissa esimerkiksi sukupuoli risteää muiden henkilöön liittyvien syiden kuten vammaisuuden, iän tai etnisyyden kanssa. 

Tasa-arvovaltuutettu kannattaa seksuaalisen ahdistelun soveltamisalan laajentamista, mutta korostaa tarvetta tarkastella seksuaalisen ahdistelun ja seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan häirinnän uhrin oikeusturvaa johdonmukaisesti kokonaisuutena. Nyt ehdotettu laajennus lähentää seksuaalisen ahdistelun teonkuvausta lähemmäs tasa-arvolaissa kiellettyä häirintää. Koska sama teko voi olla sekä tasa-arvolaissa syrjintänä kiellettyä häirintää että rikoslaissa kriminalisoitu teko, uhrin oikeussuojan ja toisaalta tekijän vastuun kohdentumisen mahdolliset epäjohdonmukaisuudet ja aukkokohdat tulisi selvittää. 

Jatkovalmistelussa tulisi kiinnittää huomiota monipuolisempaan sukupuolivaikutusten arviointiin ja sukupuolen moninaisuuden kysymyksiin. Mietinnössä sukupuolivaikutusten arviointi on varsin suppea, vaikka kyseessä olisi merkittävä sukupuolten tasa-arvoa parantava uudistus ja seksuaalinen väkivalta on erittäin sukupuolittunut ilmiö.

Uhrin haavoittuvuuteen ja riskiin joutua seksuaaliväkivallan uhriksi vaikuttavat erilaiset tekijät, jotka voivat myös vaikuttaa uhrin halukkuuteen ja valmiuksiin saattaa tapahtunut seksuaalirikos viranomaisten tietoon. Sukupuolen lisäksi muun muassa vammaisuus, ikä ja maahanmuuttajatausta voivat olla merkityksellisiä. Tätä ei ole tuotu vaikutusarvioinnissa esille.

Lapsiin kohdistuvien rikosten osalta ei ole arvioitu esitettyjen ikärajojen ja uusien säännösten merkitystä erikseen tyttöjen ja poikien osalta. Kuitenkin oletettavaa on, että alaikäisten sukupuolisuhteista ja kypsyydestä on sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa.

Sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten huomioiminen

Sukupuolivaikutusten arvioinnin osalta mietinnössä on viitattu tasa-arvolain 4 §:ään ja viranomaisten velvollisuuteen edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Tämän lisäksi tasa-arvolain 6 c §:n mukaan viranomaisen tulee ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. 

Nyt mietinnössä esitetään esimerkkinä seksuaalisen ahdistelun avoimesta tekotavasta tilannetta, jossa henkilö menee ”oikeudettomasti vastakkaisen sukupuolen pukeutumis- tai peseytymistilaan uimahallissa” (s. 176). Sukupuolivähemmistöjä edustavat järjestöt ovat ilmaisseet tasa-arvovaltuutetulle huolensa tästä maininnasta. Tasa-arvovaltuutettu toteaa, että esimerkkivalinta voi olla vaikeasti tulkittava ja entisestään vaikeuttaa sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten tilannetta uimahallien vain kahdelle sukupuolelle suunnitelluissa pukeutumis- ja peseytymistiloissa.

Ihmisen juridinen sukupuoli ei aina vastaa hänen sukupuoli-identiteettiään ja sukupuolen ilmaisuaan. Sukupuolivähemmistöön kuuluvan ihmisen keholliset ja ulkonäölliset sukupuolipiirteet voivat poiketa keskimääräisestä. Tämä voi aiheuttaa joskus ongelmia pukuhuone- ja peseytymistilanteissa. Juridinen sukupuoli ei ole kaikissa tilanteissa oikean pukeutumis- ja pesutilan arvioinnissa ratkaiseva tekijä. Sukupuolivähemmistöön kuuluvilla ei ole käytännössä aina mahdollisuutta erilliseen pukeutumistilaan tai muunlaiseen intimiteettisuojaan pukeutumis- ja peseytymistiloissa silloin, kun sille olisi tarvetta. Seksuaalisen ahdistelun avoimella tekotavalla ei varmastikaan ole tarkoitus saattaa sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten pukeutumis- ja peseytymistilojen käyttöä kriminalisoinnin piiriin. Tasa-arvovaltuutettu esittää, että tämä seikka huomioidaan jatkovalmistelussa säännöksen perusteluissa. Sukupuolivähemmistöön kuuluvilla ihmisillä on oltava mahdollisuus käyttää turvallisesti pukeutumis- ja peseytymistiloja.

Syrjinnän ennaltaehkäisemiseksi julkisten palvelujen tarjonnassa tulee ottaa huomioon se, että palvelu on järjestetty myös sukupuolivähemmistöön kuuluvia ajatellen. Velvoite koskee esimerkiksi kuntien järjestämiä liikuntapalveluja. Tasa-arvovaltuutettu on suositellut yhtenä keinona sukupuolen moninaisuuden huomioon ottamiseksi ja syrjinnän ennalta ehkäisemiseksi sitä, että naisille ja miehille sukupuolitettujen tilojen lisäksi olisi käytettävissä sukupuolineutraaleja tiloja. Edelleenkään mahdollisuus tarvittaessa yksityisyyteen puku- ja peseytymistiloissa ei valitettavasti toteudu kaikissa julkisissa liikuntapalveluissa. Tästä johtuvat ongelmat eivät saisi johtaa seksuaalivähemmistöön kuuluvien kohdalla vääriin tulkintoihin ja epäilyihin esimerkiksi seksuaalisesta ahdistelusta. 

Lausunto kokonaisuudessaan liitteenä (pdf).

22.12.2020