Lausunto eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden selonteosta (VNS 4/2021 vp) (TAS 437/2021, annettu 16.9.2021)
Tasa-arvovaltuutettu kiinnitti lausunnossaan huomiota mm. seuraaviin asioihin:
Sukupuolen ja risteävien erojen tunnistaminen
Tasa-arvovaltuutettu haluaa kiinnittää huomiota selonteon toteamukseen, jonka mukaan eri tavoin haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien kokema sekä mitattu turvallisuus ovat huonompia kuin väestöllä keskimäärin.
Turvallisuuskokemusta ja -uhkia tarkastellessa on tärkeää huomioida yhtenä taustamuuttujana sukupuoli. Kun sukupuoli risteää muiden tekijöiden, kuten iän tai johonkin vähemmistöön kuulumisen kanssa, saadaan tarkempaa tietoa koetun turvallisuuden eroista ja eri väestöryhmien tarpeisiin voidaan vastata paremmin. Ilman risteävien erojen tunnistamista toimenpiteiden kohdentaminen on vaikeaa ja kaikkein haavoittuvimpia ryhmiä ei tunnisteta.
Tasa-arvovaltuutettu korostaa sukupuolinäkökulman huomioimista sisäisen turvallisuuden arvioinnissa.
Selonteossa todetaan, että Suomi on maailman turvallisin maa. Tältä osin olisi turvattava kaikkien mahdollisuus elää ilman väkivaltaa ja sen uhkaa sukupuolesta, sukupuoli-identiteetistä ja sukupuolen ilmaisusta riippumatta.
Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä, että kansallisessa rikosuhritutkimuksessa seurataan ja eritellään rikollisuuden muutoksia systemaattisesti sukupuolen mukaan. Myös uudet verkkoväkivallan muodot, vihapuhe, maalittaminen ja häirintä ovat ilmiöitä, jotka edellyttävät sukupuolinäkökulmaista analyysiä muihin taustatekijöihin yhdistettynä.
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset, mukaan lukien lapset ja nuoret joutuvat muita useammin väkivallan, kiusaamisen, häirinnän ja seksuaalisen kaltoinkohtelun uhreiksi. Tämä on otettava vakavasti.
Syrjäytyminen sukupuolinäkökulmasta ja miesten kokema väkivalta
Selonteossa on todettu, että rikollisuus, tapaturmat ja onnettomuudet liittyvät usein huono-osaisuuteen. Syrjäytymistä käsitellään laajasti. Esimerkiksi matala koulutus, pitkäaikainen työttömyys ja toimeentulo-ongelmat mainitaan merkittävinä syrjäytymisen riskitekijöinä. (2.1.6.) Kodin ulkopuolella sijoitettujen nuorten väkivaltakokemuksien yleisyys on puolestaan nostettu yhdeksi huolenaiheeksi. (3.3.3.)
Suurta osaa ihmisistä huolestuttaa eriarvoisuuden kasvu, mikä näkyy turvallisuudessa erityisesti väkivallan, onnettomuuksien, syrjinnän ja viharikosten sekä eri tavoin ilmenevän kaltoinkohtelun uhkaan liittyen. (3.1.5.)
Tältä osin selonteossa todetaan, että suurin taustatekijä turvallisuuden eriarvoisuudessa on köyhyys- ja syrjäytymisriski, joka koskettaa huomattavaa osaa väestöstä eli noin 860 000 henkilöä.
Riskitekijöitä ei kuitenkaan tarkastella johdonmukaisesti sukupuolinäkökulmasta eikä toimenpiteiden ja seurannan osalta huomioida erityisesti sukupuolta. Syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä olisi tärkeää arvioida riskitekijöitä sukupuolinäkökulmasta, jotta tunnistetaan mahdolliset sukupuolten väliset erot syrjäytymisessä ja sen muodoissa sekä huomioidaan mahdollisten sukupuolisensitiivisten toimien tarve.
Myös miehiin ja poikiin kohdistuvaan väkivaltaan ja sen uhkaan tulee puuttua. Tiedossa on, että sukupuolten välillä on nähtävissä eroja hyvinvoinnissa, sosiaalisessa osallisuudessa, terveydessä, sairastavuudessa ja kuolleisuudessa. Myös selonteossa todetaan muun muassa, että ”erityisesti miesten onnettomuuksista ja tapaturmista johtuvat loukkaantumiset ja kuolemat ovat Suomessa korkealla tasolla, yli kaksinkertaiset verrattuna parhaiten sijoittuvaan Pohjoismaahan Tanskaan ja kolmanneksen enemmän kuin Ruotsissa.” (3.2.2.) Selonteossa ”miessukupuoli” mainitaan myös yhtenä rikollisuuden taustatekijänä sekä tekijöiden että uhrien kohdalla. (3.3.2.)
Merkittävä osa Suomen henkirikoskuolleisuudessa liittyy miesten syrjäytymiseen ja alkoholin tai muiden päihteiden ongelmakäyttöön. (3.6.6.) Toisaalta selonteosta ei käy ilmi, eroaako ja millä tavalla miesten ja naisten syrjäytyminen toisistaan ja mistä kaikesta esimerkiksi miesten onnettomuus- ja tapaturma-alttius johtuu. Tämä vaikeuttaa myös tehokkaiden ennaltaehkäisevien toimien suunnittelua ja suuntaamista.
Naisiin kohdistuva väkivalta
Naisten väkivaltakokemukset, mukaan lukien vakava, jopa kuolemaan johtava lähisuhdeväkivalta on Suomessa hälyttävän yleistä. Kansainvälisessä oikeudessa sukupuoleen perustuva naisiin kohdistuva väkivalta on määritelty väkivallaksi, joka kohdistuu naisiin sukupuolen takia ja/tai väkivallaksi, jossa uhrit ovat tyypillisesti naisia. Tällaista väkivaltaa ovat monet seksuaalirikokset ja lähisuhdeväkivaltarikokset. Valtion velvollisuus suojella naisia tehokkaasti väkivallalta, mukaan lukien parisuhde- ja seksuaalinen väkivalta, korostuu vakavan väkivallan tapauksissa. Tämä valtion vastuu on todettu YK:n naisten syrjinnän vastaisessa sopimuksessa (CEDAW) ja sopimusta valvovan CEDAW-komitean yleissuosituksissa no. 19 ja 31, sekä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus). Tasa-arvovaltuutettu pitää tärkeänä, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsitellään selonteossa ja ongelma tunnistetaan nyt kansallisesti.
Sekä CEDAW-komitea että Istanbulin sopimuksen asiantuntijaryhmä GREVIO ovat ottaneet kantaa Suomen tilanteeseen. GREVIO on suosituksissaan kehottanut Suomea muun muassa varmistamaan riittävät resurssit naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaiseen toimintaan sekä varmistamaan turvakotien alueellisen saavutettavuuden kaikkialla maassa, kouluttamaan poliiseja ja syyttäjiä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja perheväkivallasta sekä varmistamaan lainvalvontaviranomaisten riittävät resurssit väkivaltaan puuttumiseen sekä arvioimaan muun muassa lähestymiskiellosta annettua lakia ja sen soveltamiskäytäntöä Istanbulin sopimuksen toimeenpanon näkökulmasta.
Naisiin kohdistuvan väkivallan, mukaan lukien vakavan lähisuhdeväkivallan riskinarvioinnin merkitys tulee tunnistaa ja siihen tulee panostaa. Esimerkiksi GREVIO on kehottanut Suomea varmistamaan, että kaikkien asianomaisten viranomaisten ja erityisesti rikosprosessin toimijoiden tulisi sisällyttää omiin toimintoihinsa systemaattinen ja sukupuolisensitiivinen riskinarviointi naisiin kohdistuvan väkivallan tapauksissa.
Vaikka turvakotikotien määrä on lisääntynyt Suomessa, turvakotiverkosto ei ole valtakunnallisesti kattava. Selonteossa olisi ollut hyvä tuoda esille mahdollisia muutoksia turvakotipalvelujen käytössä ja arvioida erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien, kuten vammaisten naisten ja maahanmuuttajataustaisten naisten pääsyä turvakotipalvelujen piiriin. Lisäksi esimerkiksi päihdeongelmaisille naisille ei ole tarjota turvakotipalveluja.
Turvakotien ja muiden tukipalvelujen saatavuus on huomattavan tärkeää varsinkin koronaviruspandemian aikana, kun perheiden sisäiset ongelmat ovat voineet kärjistyä ja väkivallan uhka on todennäköisesti kasvanut. Selonteossakin on todettu, että esimerkiksi kotihälytysten määrä on kasvanut merkittävästi. (3.7.7.)
Selonteossa todetaan, että viranomaisten vastustaminen sekä heidän työssään kohtaama väkivalta on kasvanut tasaisesti 2010-luvulla. Tältä osin tasa-arvovaltuutettu huomauttaa, että työpaikoilla koettu väkivallan uhka koskee erityisesti naisvaltaisia palvelu-, terveys- ja sosiaalialaa. Myös selonteossa olisi ollut hyvä tuoda esille, että naiset kokevat keskimäärin enemmän työpaikoilla väkivaltaa ja väkivallan uhkaa.
Tasa-arvovaltuutettu oli 17.9.2021 eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kuultavana sisäisen turvallisuuden selonteosta.
Tasa-arvovaltuutetun lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan liitteenä.
20.09.2021
