Työvaatetus linja-autoalan yrityksessä (TAS 195/2012)

Linja-autoalan yrityksessä työskentelevä henkilö tiedusteli tasa-arvovaltuutetulta, ovatko yrityksen nais- ja mieskuljettajien kesäpukeutumista koskevat säännöt miehiä syrjiviä. Sääntöjen mukaan miesten tulee kaikissa olosuhteissa käyttää pitkiä housuja, kun taas naiskuljettajat voivat kesäisin käyttää housuista lyhyempää mallia.

Työnantajalla oli niin sanottu direktio- eli työnjohtovalta työntekijöitä kohtaan. Työsopimuslain mukaan työntekijän on tehtävä työnsä noudattaen määräyksiä, joita työnantaja toimivaltansa puitteissa antaa työn suorittamisesta. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että jos palvelualalla toimiva työnantaja antaa eri sukupuolta oleville työntekijöille erilaiset työpuvut, menettelyä ei yleensä voi pitää syrjintänä. Jos esimerkiksi naisille annetaan hame ja pusero ja miehille housut, paita ja solmio, yleisesti noudatettavat pukeutumistavat ovat hyväksyttävä syy menettelylle. Jos taas ainoastaan naisille annetaan työpuvut ja miesten on hankittava työpuvut omalla kustannuksella, saattaa kysymyksessä olla sukupuolisyrjintä.

Tasa-arvolain tarkoituksena ei ole estää naisten ja miesten erilaista kohtelua sinänsä, vaan epäedullinen ja epäoikeudenmukainen erilainen kohtelu. Erilaiseen kohteluun voi olla asianmukaiset ja perustellut syyt, jolloin sitä ei pidetä syrjintänä. Tasa-arvovaltuutettu on lausuntokäytännössään antanut vaatteisiin liittyviä ohjeita muun muassa tilanteessa, jossa pankin naispuoliset toimihenkilöt velvoitettiin käyttämään työpkueduksi luettavaa vaatetusta, mutta työpukuedusta luopuminen oli sallittu esmies- ja johtotehtävissä oleville miehille.

Yksittäisten työpaikkojen pukeutumiskulttuuri ja -käytäntö on usein muodostunut pitkän ajanjakson kuluessa siten, että esimerkiksi eri osastolla, eri asemassa ja eritasoisissa tehtävissä työskenteleville nais- ja miestyöntekijöille on muodostunut omat, työnantajan hiljaisesti hyväksymät pukeutumissäännöt. Lisäksi erityisesti asiakaspalvelutehtävissä olevien työntekijöiden pukeutumiseen työpaikalla vaikuttaa se yritys- ja työnantajakuva, jonka työnantaja määrittelee ja joka työpaikasta ulospäin asiakkaille halutaan antaa.

Tasa-arvovaltuutettu on eräässä lausunnossaan (TAS 126/2011, työnantajan oikeus määrätä miespuolisten työntekijöiden hiusten pituudesta ja parrasta) esittänyt toivomuksen siitä, että työnantajan harkintavalta työntekijöiden pukeutumista ja ulkonäköä koskevissa asioissa mahdollistaisi joustavan mukautumisen suomalaisen yhteiskunnan arvojen ja odotusten muuttumiseen. Yleiset sukupuolten ulkonäköä koskevat käsitykset ovat suomalaisessa yhteiskunnassa muuttuneet esimerkiksi siten, että hiusten pituus ei enää liity sukupuoleen samalla tavoin kuin aikaisemmin eikä miehen pitkiä hiuksia tulisi lähtökohtaisesti katsoa epäsiisteiksi. Tätä vasten myös shortsien käytön asianmukaisuutta ja siisteyttä työasuna voitaisiin mahdollisesti arvioida uudelleen.

29.04.2015