Lausunto hallituksen esityksestä (HE 129/2026 vp) palkka-avoimuusdirektiivin (EU) 2023/970 täytäntöönpanemiseksi
Tasa-arvolakiin (609/1986) sekä tasa-arvovaltuutetusta annettuun lakiin (1328/2014) esitetään mittavia muutoksia Euroopan unionin palkka-avoimuusdirektiivin täytäntöönpanemiseksi. Kyseessä on perus- ja ihmisoikeuksia koskeva, yhteiskunnallisesti ja oikeudellisesti merkittävä esitys.
Tasa-arvolakiin ehdotetut muutokset eivät kaikilta osin vastaa direktiivin tavoitteita ja EU-oikeutta. Toteutuessaan täytäntöönpanoehdotus tulee myös heikentämään lainvalvontaelimen tosiasiallista toimintakykyä.
Palkka-avoimuusdirektiivi esitetään pantavaksi täytäntöön sovittamatta uusia säännöksiä yhteen voimassa olevien tasa-arvolain säännösten kanssa. Ehdotus hämärtäisi nykyistä sääntelyä ja toteutuessaan heikentäisi siten nykyisen lainsäädännön turvaamien oikeuksien toteutumista, mikä on direktiivin heikentämiskiellon vastaista.
Direktiivin täytäntöönpano vain minimitasolla estää uudistusta saavuttamasta sille kuuluvaa potentiaalia. Kun palkkaerotietojen ilmoitusvelvoite ja yhteinen palkka-arviointivelvoite rajataan pelkästään suuriin työnantajiin, merkittävä osa suomalaisista organisaatioista jää näiden toimien ulkopuolelle.
Samanarvoista työtä koskeva säännös ei kaikilta osin täytä direktiivin vaatimuksia. Jäsenvaltion tulisi esitettyä vahvemmin varmistaa se, että työnantajilla on käytössään direktiivin mukaiset palkkarakenteet.
Palkkasyrjintäkiellolla on vankka ja pitkäaikainen perusta EU-oikeudessa, kansainvälisissä sopimuksissa ja kansallisessa lainsäädännössämme. Palkkasyrjintäkielto velvoittaa korjaamaan pienetkin perusteettomat palkkaerot. Uusi viiden prosentin raportointiraja ei saa hämärtää tätä perus- ja ihmisoikeutta. Lain asettamien uusien velvoitteiden on oltava linjassa ehdottoman syrjintäkiellon kanssa ja koskettava kaikkia palkkaeroja.
Esitettyjen uusien seuraamusten täytäntöönpano on monimutkaista ja monivaiheista. Lakitekstin ja perusteluiden vaikeaselkoisuus sekä kanneaikojen ja todistustaakan pirstaleisuus johtavat siihen, että syrjintää epäilevän yksilön on vaikea hahmottaa oikeuksiaan ja hänen käytettävissään olevia oikeussuojakeinoja. Vastaavasti eri kokoisten työnantajien on haastavaa tunnistaa, mitä lainmukainen toiminta heiltä käytännössä edellyttää.
Lain sisäinen yhtenäisyys ja tulkinnan johdonmukaisuus edellyttävät eri säännösten huomattavaa yhteensovittamista ja keskeisten käsitteiden, kuten palkan ja samanarvoisen työn määrittelyä. Tavoitteena tulee olla laki, jota niin työntekijät ja työnantajat, valvontaviranomaiset kuin tuomioistuimetkin voivat asianmukaisesti soveltaa ja tulkita.
Suomessa tasa-arvovaltuutettu on perustettu erityistä lainvalvontaa toteuttavaksi oikeusturvaelimeksi, joka valvoo tasa-arvolain noudattamista sekä tarjoaa oikeussuojaa syrjintää kokeneille. Valvonnan vaikuttavuuden lisäämiseksi tasa-arvovaltuutetulle ehdotetaan nyt itsenäistä seuraamusten määräysvaltaa. Ehdotetut uudet työnantajavelvoitteet lisäävät valvontaviranomaisen työtä merkittävästi, mutta valvontaan esitetyt resurssit ovat alimitoitetut eivätkä vastaa direktiivin edellytyksiä.
Oikeudellisen lainvalvonnan järjestämisen lisäksi direktiivi sisältää vaateen seuranta- ja analysointitehtävien toteuttamisesta samapalkkaisuuspolitiikan kehittämistä ja EU-raportointitarpeita varten. Myös niitä esitetään resursseiltaan pienelle lainvalvontaviranomaiselle, vaikka direktiivi mahdollistaisi tehtävien jakamisen useammalle toimijalle.
Politiikkatoimia tukevat analysointi- ja kehittämistehtävät on perinteisesti erotettu riippumattoman lainvalvonnan tehtävästä. Palkka-avoimuusdirektiivin tehtävien järjestäminen ehdotetulla tavalla ei ole tarkoituksenmukaista eikä kustannustehokasta. Esitys vaarantaa valvontaelimen riippumattomuuden, toimintakyvyn ja sitä kautta syrjintää epäilevän yksilön oikeussuojan.
Lainvalvonnan riippumattomuuden, puolueettomuuden ja asianosaisten oikeusturvan kannalta on tärkeää, että valvontatehtävät ja samapalkkaisuuspolitiikan valmistelua ja toimeenpanoa tukevat tehtävät erotetaan toisistaan. Riippumattoman valvontaviranomaisen ei tule osallistua sellaisten toimintatapojen kehittämiseen ja toimeenpanoon, joiden lainmukaisuutta sen tehtävänä on myöhemmin arvioida.
Esitys edellyttää tasa-arvovaltuutetun näkemyksen mukaan merkittäviä
muutoksia eduskuntakäsittelyssä. Mikäli niitä ei voida toteuttaa valiokuntakäsittelyssä,
esitys tulisi palauttaa valtioneuvostolle jatkovalmisteluun.
Lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan liitteenä (pdf).
11.09.2026
